Mustaa matkan loppuun

Olen joskus lukenut mielipiteiden vaihtoa netissä siitä onko soveliasta lakata kynnet hautajaisiin. Joidenkin mielestä kynsien lakkaaminen edustaa turhaa itsensä korostamista, mutta minusta siistit lakkaukset voivat olla osa vieraan asiallista habitusta tilaisuutta kunnioittaen.

Vastikään erään maallisen matkan päättymisen tilaisuudessa mulla oli kynsillä musta ranskis-lakkaus, jonka tein The Body Shopin Smoky Rose lakalla. Toteutin sen tippitarroilla, joilla saan välillä aikaiseksi hyvinkin onnistuneita ranskis-rajoja mutta joskus raja jää vähän epätarkaksi - niin kuin nytkin muutamassa kynnessä mutta se ei häirinnyt. Peukaloiden ja nimettömien kynsille laitoin mustien kärkien jälkeen vielä KBShimmerin kultaisia kukka-decaleja. Mielestäni nämä olivat vallan asialliset lakkaukset mustan asun täydennykseksi.

Kuolema kulkee,

kaatuvi kukka, puu. 

Nukkuos jälkeen päivätyön pitkän, 

nukkuos, 

lämmin on helma Suomen. 

(Eino Leino)

Fiinimmät flunssakynnet

Flunssa iski, mutta näpäytin tautia edes vähän takaisin ja tein aikas hienot lakkaukset! Räkätaudissa ei ikinä kykene edustamaan olemuksen puolesta edes vähimmissä määrin, mutta nyt kynnet olisivat nyt olleet edustuskunnossa ja ansainneet enemmänkin näkyvyyttä. Katsokaahan nyt tätä kuninkaallista violettia ja kulta-glitteriä:

Mulla oli ensi kertaa käytössä uudehko Emily De Molly Divine Conversations, jolla tein ensin ranskalaista jäljittelevät kärjet. Tuo violetti lakka monivärisine glittereineen on kyllä kaunis!

Tippitarroilla toteuttamani ranskis Emily De Mollyn lakalla jätti sellaiseen sen verran tökeröt ääriviivan rajat että päätin peitellä lakan rajan kulta-kimalteella. Ensin asettelin rajaviivalle Wing Dust Gilty Pleasures lakan hopeita ja kultaisia foliohippuja ja -myttyjä. Se ei vielä ihan riittänyt, joten lisäsin töpötellen päälle F.U.N Lacquerin King kulta-glitteriä ja valmista tuli.

Oli hauska lakkailla pitkästä aikaa "ranskalaisittain" eli vain kynsien kärkiosuudet. Ja kynsistä tuli hyvinkin mieluisat! Näillä kynsillä on lähinnä nyt sitten vain kotosalla niistelty nenää, mutta voinnin jo vähän parantuessa vierailin eilen vanhemmillani. Oli kiva päästä tervehtimään pitkästä aika myös kylässä ollutta tätiäni. :)

Picture Polish: Rose

Jemmasin Picture Polish Rosea laatikossa melkein puolitoista vuotta ennenkuin lakkasin sillä vastikään kynteni. Ehdin jo ajan kuluissa epäillä että lakan väri ei olisi se omin minulle, mutta olin väärässä. Rose on juuri passelin värinen ja aivan ihana tapaus! Näköjään todella täytyy kaikki lakat testata omille kynsille ennenkuin voi tietää onko sävy sopiva ja mieluisa juuri itselle... Ja sitä testailuahan tässä on aina kovasti yritetty tehdäkin.

Pinkin ja punaisen välimaastossa olevia sävyjä on lakkamaailma pullollaan, mutta ne pienet nyanssit sävyeroissa ovat ratkaisevia. Tämä hieman marjaisan sävyinen pinkki sopinee kuitenkin aika moneen makuu, luulisin. Rose nousi nyt oitis Picture Polish suosikkeihini!


Täällä podetaan jotain ihme kurkkutautia jo toistamiseen tällä syksylle, joka hädin tuskin on alkanutkaan ja voisi kuvitella ettei tässä nyt vielä olisi ehtinyt vilustua ainakaan. Yleensä mä on sairastellut flunssan enimmillään noin kerran keväässä ja syksyssä... Oletteko te vielä säästyneet syysflunssalta?

Yöjuoksukynnet

Mä selkeesti tykkään perinteistä kynsijutuissani. Oon postaillut lähes joka vuosi muun muassa Vappu-, Ruisrock- ja Midnight Run -lakkauksia. Ja tällä kertaa tulee esittelyyn viimeksi mainitut kynnet, joiden kanssa osallistuin eilen Midnight Run tapahtumaan Helsingissä.

Koska kivoiksi todetut traditiot tosiaan miellyttävät minua niin nappasin myös raitaidean parin vuoden takaisista Midnight Run -kynsistäni. Kynsillä on valkoisen lakan päällä China Glazen Red-y To Rave lakkaa, jonka korallinoranssi väri osui lakoistani ehkä eniten yksiin tämän vuoden juoksupaidan väriin. Vapaalla kädellä sipaisin päälle vielä vauhtiraidat Rican Whiteout leimauslakalla, jonka arvelin olevan sopivan pigmenttinen ettei tarvitsi tuhatta kertaa kerrostella. :) 


Tänä vuonna jälleen tapahtumassa oli sateen uhka mutta vain loppumatkasta ripsutteli vettä ja kengät pysyivät kuivina - toisin kuin viime vuonna, jolloin satoi kuin saavista kaatamalla... Mä juoksin mieheni kanssa, mutta yhdessä mentiin vain kilometri jonka jälkeen minä raskassykkeisenä menijänä jäin odotetusti rauhallisemman tahdin hölkkäilijöihin ja hän paineli menemään edellä. Oma tavoitteeni täyttyi kun jaksoin jolkotella maaliin asti kaikki 10 kilometriä ihan hyvässä kunnossa. :) 

Kynnet sopivat mielestäni täydellisesti asuun ja tapahtumaan. Red-y To Rave sopi myös nimensä puolesta Midnight Runiin, koska juoksureitin parilla musapisteellä soitettiin aivan kamalaa reivijumputusta. Niiden kohdalla yritin vauhdittaa hölkkää entisestään, jotta pääsisin nopeasti eroon teknojytkeestä... =D