Aikaisen talven lumihiutale-ranskis

Viikko sitten sataneen ensilumen päälle on satanut kevyttä pakkaslunta lisää lähes päivittäin ja valkoista talvea vietetään ainakin etelä-Suomessa jo näin marraskuussa. Työkaverini tiesi todeta ettei näin ole ollut ainakaan 14 vuoteen. Kieltämättä tämä on aika ihmeellistä ja myös positiivistä ettei marraskuun tyypillinen musta maa pääse synkistämään eloa. Lumisade on saanut minut siinä määrin sekaisin että tein putkeen jo kolmannet lumihiutalelakkaukset. :)

Lakkauksessa alinna on liukuvärjäyksenä töpötelty ranskis OPI:n mustalla Never Have Too Mani Friends! ja Zoyan violetilla Aurora lakoilla. Yksittäisen lumihiutaleet leimasin (kuten edellisissäkin lumihiutalelakkauksissa) Pet'la Plate Ho-ho-ho laatasta Mundo De Unas Whitella. Lumihiutalekuvioiden vierelle töpöttelin sienellä hieman kahta eri F.U.N Lacquer glitter-lakkaa: hopeista 24 Karat Diamond (H) sekä mustaa Black Holo Witch. Hopea-glitter-lakka jopa näkyy, mutta tuo musta tahtoo hieman kadota jonnekin OPI:n mustaan pohjalakkaan ja muun kimalluksen sekaan... Viimeisimpänä asettelin vielä kynnen tyveen pelkän aluslakan päälle muutamat hopeaglitterit Essien Set In Stones putelista.

Tein lakkaukset eilen tulevaa laivareissua varten, mutta nyt kävikin niin että ne eivät sitten kuitenkaan miellyttäneet tarpeeksi ja päätyvät vielä tänään vaihtoon... 

Lumikuningattaren jäiset kynnet ja asu

Viikonloppuna vietettiin työkaverini naamiaissynttäreitä. Itse olin hieman flunssassa mutta pakko oli päästä (pienen lääkityksen voimalla) mukaan kinkereihin, kun asuunkin oli jo tullut panostettua. Enpä ollut pukeutunut naamiasasuihin sitten peruskoulun Vappu-juhlien, joten tällaiset teemabileet toivat hyvinkin hauskaa vaihtelua arkeen. Mun oli vain alkuun hankala keksiä mikä olisi itselleni se kutsussa mainittu "lempihahmo" joksi haluaisin pukeutua... Yhden työkaverin kanssa kierrettiin kierrätyskeskuksia ja kirppareita haeskellen inspiraatiota, ja silloin sitten keksin vastaantulleesta joulukoristeesta: hopeisesta jääpuikkonauhasta että mähän voisin olla valkoisiin pukeutuva Lumikuningatar! ❅

Lakkauksena mulla oli asuuni sopiva valkoinen glitter-ranskis. Valkoisina lakkoina kynsillä olivat Zoyan Ginessa ja Essien White. Lumisade-efektiä kynnellä loivat lisäksi glitter-lakat Picture Polishin Storm sekä Essien Set In Stones. Mielestäni lakkaus onnistui kivasti mätsäämään kustom-asuuni, joten nämä kynnet sopivat myös Haastetrio2015:n Asu & Kynnet -osioon.

Sydämellinen työkaverini auttoi minua asussani ompelemalla mulle valkoiset säärystimät peittämään mustia kenkiäni sekä sen lisäksi hän surautti vielä juhlapäivänä vanhasta verhostaan hameen, josta tulikin niin pitkä että nostin sen kainaloihin asti mekoksi. :) Tuon valkoisen karvaliivin ostin itselleni varta vasten asuun mukaan, ja kiinnitin siihen muutamalla hakaneulalla tuon kynsikuvien rekvisiittanakin näkyvän "jääpuikkonauhan" roikkumaan.

Peruukin ostin myös varta vasten näihin naamiaisiin, ja tykästyin kovasti tuohon tuuheaan ja kiiltävään tekotukkaani. Meikissä suosikkimomenttini olivat ehdottomasti siniset huulet, jotka onnistuivat yli odotusten pelkillä rajauskynillä väritettynä!

Kivat oli mahtavat, ja oon edelleen tyytyväinen keksintööni pukeutua Lumikuningattareksi. Hahmoni sopi niin täydellisesti ajankohtaankin, nyt kun ensilumiakin on lähiaikoina sadellut ympäri Suomea. :)

Mikä olisi teidän asuvalintanne, jos nyt tulisi kutsu naamiaisiin ja pitäisi pukeutua "lempihahmoksi"?

Rinneranskis ja laskettelua laskettelusta

Vietimme tällä viikolla pari yötä Jämsässä mieheni kanssa, ja tutustuimme siellä Himoksen laskettelurinteisiin. Kerron lasketteluhommista lisää postauksen loppuosassa, joten nyt ensin huomio kynsiin! Minä tietenkin valmistauduin reissuun etukäteen tekemällä kynnet; tällä kertaa vaaleansinisen ranskalaisen. Tämä oli minun makuuni oikein passeli manikyyri aurinkoisten rinnepäivien viettoon:

Ranskis-lakka on Kicks merkin Rain Drops, jota olin käynyt niin useaan otteeseen ihailemassa liikkeessä että oli lopulta jo kohtuullista ostaa lakka itselleni. Se ei yksinään olisi kuitenkaan peittänyt kynnenkärkiä toivotulla tavalla ja siksi sen alla on yksi kerros Zoyan vaaleansinistä lakkaa nimeltä Blu. Ohuudestaan huolimatta Rain Drops on mahtavan kaunis helmiäislakka, josta mulle tulee mieleen kevätauringossa kimalteleva lumi ja jää.

Vaaleansinisen kärjen sekä Essien Sugar Daddylla lakatun nude-osion päällä on kolmea eri glitter-lakkaa, jotka mielestäni mätsäsivät hyvin keskenään. Keskellä ranskis-linjaa on hennot töpsäykset China Glazen Feeling Twinklyä, tuollaista pienenpientä sinistä mikroglitteriä. Kynnen toisella ulkosivulla on hopeaa eri muodoissa eli OPI:n In True Stefani Fashionia, ja toisella sivulla taas sinistä ja hopeaa Sinful Colorsin Ice Dreamissa. Lopputulos miellytti omaa silmää kovasti. En voinut näitä kynsiä katsellessani taas muuta kuin todeta että kyllä minä niin tykkään ranskalaisista lakkauksista! :)

Siitäkin huolimatta että kynnet olivat viimeisen päälle laskettelurinteiseen sopivat, niin mun täytyy tunnustaa että en valloittanut Himoksen rinteistä muita kuin 'erittäin helpon' Peikkorinteen. Mähän oon aikuisiällä lasketellut muutenkin hyvin harvoin, ja nyt oli edelliskerrastakin kulunut jo viitisen vuotta. Lasten rinteessä laskettelu tuntui silti tavallaan vähän nololta, koska jokin oletus on aikuiset laskee tietenkin isoista mäistä. Aivan aluksi minäkin menin reippaana tyttönä vähän isompaan rinteeseen, josta sitten loppupeleissä kävelin sukset kainalossa rinteen alas. (Oon muuten tehnyt vähän vastaavan peruutusliikkeen aikoinaan myös Levin rinteillä; silloin mittailin jyrkkää alamäkeä jopa puolisen tuntia huipulla mutta tällä kertaa tunsin jo itseäni sen verran paremmin että peruutuspäätös ei vaatinut kuin pari minuuttia.) Mulla nimenomaan mäen jyrkkyys on ratkaiseva tekijä rohkeuden riittämisen suhteen, ja tässä tuli vastaan liian jyrkkä alamäki omiin taitoihin nähden.

Kuvan (yllä) Peikkorinne olikin sitten juuri miellyttävän loiva mäki meikäläiselle, ja sen löydettyäni laskettelin sitä aivan onnessani usean tunnin ajan kahtena päivinä. Loivassa mäessä sain vauhtini pidettyä sen verran hallittuna että pystyin treenailla esimerkiksi sitä että käännöksen jälkeen koitan hetkeksi asettaa molemmat sukset samansuuntaisiksi. Mulla kun on laskettelusuksien päällä luontainen taipumus aura-asentoon, ja oli hyvää tekniikkaharjoitusta koittaa muutella välillä sitä. Mä en sentään ollut koko ajan ainoa aikuinen tuossa lasten rinteessä; siinä kävi välillä lautailunaloittelijoita sekä tietenkin jälkikasvuaan kaitsevia vanhempia. Siinä laskiessani aloin kyllä miettimään että miksiköhän aikuisille ei ole enemmän pitkiä, loivia laskettelumäkiä?! Tai ehkä jossain muualla Suomessa onkin, mutta mä en vain tiedä niistä? Luulen että rinteet voisi löytää muutama muukin ulkoilmaan tahtova, joka ei nyt uskalla lähteä laskemaan koska pelkäävät "aikuisten jyrkkiä mäkiä". Itsekin tykkäisin käydä useamminkin laskemassa tuota "lasten rinnettä", jos se vain olisi yhtään lähempänä kotiani.

Ja saanko vielä hehkuttaa... AURINKO!!! Onko edes todellista että mun lomaviikolla paistaa aurinko päivä toisensa jälkeen?? Epätyypillisen hyvää tuuria, kiitän ja kumarran! B-)