Red, White & Blue-tiful - like Sophie

Mun viikko on vierähtänyt niin hektisesti etten ole ehtinyt kynsiä paljon päivitellä. Töissä on täytynyt kääntää aivot uudenoppimis-asentoon ja muutenkin olla tarkkana kuin porkkana - siinäpä ne energiat on sitten kulunutkin. Parina iltana jaksoin sentään käydä vielä lenkillä reenaamassa nyt jo eiliselle jäänyttä Midnight Runia varten. Perjantaina kyllä huokaisin syvään helpotuksesta päästyäni työmaalta pois viettämään kerrankin kunnon vapaita. Kotiin tultuani lakkasin pitkästä aikaa kynnet. Halusin kokeilla jotain uusista China Glaze The Giver -kokoelman lakoistani, joista ensimmäisenä tuli nyt siis testattua vaaleanpunaiseen taittava valkoinen Friends Forever, Right?. Sen päälle pääsi loistamaan KBShimmerin Red, White & Blue-tiful tähti-topper, jonka tähtösiä sai kyllä vähän noukkia ja asetella - asettelun onnistumisen saa kukin päätellä itse. ;)

Perjantaina samantein saatuani kynnet kuntoon lähdettiin miekkoseni kanssa Helsingin Juhlaviikkojen Huvilatelttaan ihastelemaan brittiläistä Sophie Ellis-Bextoria, josta tykkäilin enemmänkin yli 10 vuotta sitten mutta sittemmin hänen musiikkiuransa ei ole ollut koko ajan mulla edes tiedossa. Yllätyin, kun löysimme hänen keikkansa ohjelmalehtisestä, sillä kuvittelin että nainen on lopettanut musiikkihommat ja siirtynyt perhe-elämän viettoon. Onneksi hän ei ollut; keikan myötä ihastuin Sophieen yhtyeineen uudelleen, eikä mulla nyt taas hetkeen ole varmasti epäselvyyksiä siitä mitä sitä kuuntelisin Spotifystä. ;)

Tykästyin kovasti uuteen Wanderlust -albumiin, jota Huvilassa pääasiassa kuultiinkin. Kuunnelkaapa vaikka tämä ihastuttavan kohtalokas Wrong Side Of The Sun:

En suunnitellut asiaa lakkausta tehdessäni, mutta näin jälkikäteen ajatellen tuo KBShimmerin lakan nimi vähän jotenkin sopii Sophie Ellis-Bextoriin. Minusta hän on aina näyttänyt hyvin vaaleaihoiselta ja jollain tavalla myös "siniveriseltä" korkeine poskipäineen ja siroine piirteineen. Ja nyt hänellä oli esiintyessään vieläpä punainen mekko. Kyllä - Red, White & Blue-tiful! :D

Aurinkoiset vinyylikynnet Ruisrockiin

Ahh... tulihan se lämpö lopulta hellimään meitä suomalaisiakin!! :) Ja mikäpä olisi ollut parempaa tekemistä tänä viikonloppuna kuin lähteä Ruisrockiin. Viime vuonnahan viihdyimme miekkoseni kanssa vallan mainiosti samoilla festareilla kaikki 3 päivää, mutta tänä vuonna sekä työvuorojen rajoittamana että majoituksen puuttuessa ostimme sitten viime hetkellä liput ainostaan lauantaille. Tärkeintä (mulle) oli päästä näkemään lempparini Lily Allen, joka siis esiintyi eilen illalla viimeisenä Ruissalon niittylavalla - ja mä niin tykkäsin!! <3

Sain menneellä viikolla postiluukkuun ensimmäiset kynsivinyylini, jotka sorruin lopulta tilaamaan kun kaikki niitä vain hehkuttavat... Ja kyllä niiden käyttö olikin mukavaa, lopputuloksesta voi saada vähällä vaivalla hyvinkin näyttävän. Minä lakkasin kynteni ensin OPI:n keltaisella I Just Can't Cope-acabanalla, sitten asettelin vinyylit kynsille ja niiden päälle lakkasin Zoyan Beatrix tekstuurilakalla. Lopuksi laitoin kynsien alaosaan myös OPI:n Orange You Fantastic! lakkaa mutta se oli loppujen lopuksi aivan turha lisäys. Sitä kun ei vain aina malttaisi aina lopettaa hyvin sujuvia lakkauspuuhia! ;)


Olipa kyllä mainio festivaalipäivä; vaikka porukkaa oli paljon, niin kaikki olivat rennolla mielin festaroimassa ja siksi edes useampi kilometri kävellen Ruissaloon ja yöllä takaisin autolle eivät tuntuneet pahalta. Tällä hetkellä kyllä nilkan ulkosyrjässä tuntuu sen verran että noi mun sandaalit ei sit vissiin olleet parhaat mahdolliset kävelykengät... O_o Mä muuten bongasin festarivilinässä blogi-idoli Saara Sarvaksen sekä Anna Abreun, joka oli esiintynyt tapahtumassa aikaisemmin päivällä!

PMMP-kynnet

"Perillä on tuolla edessämme jossain, mennään mutta ajetaan hiljempaa..." ♫♪♪
Matkalaulu tuntuu nyt nousevan PMMP:n jäähyväiskeikkojen teemalauluksi ja se soi itse asiassa minunkin päässäni nyt kun Helsingin Jäähallin keikka jo koputtelee ovella. Viimeisen PMMP-keikan kunniaksi näin vaivaa ja tempaisin asianmukaiset kynnet:

Eleganssiin ei näissä kynsissä pyritty, eikä siihen päädyttykään, mutta kynsistä tuli mielestäni vallan iloiset. Näissä on oikein hyvä lähteä konserttiin! Ja katsokaa kun sain vasurillakin kirjoitettua yhteen oikean käden kynteenkin yhtyeen nimen. Hah-ha-haa..! :D

Värilakkoina käytössä oli Zoyan Robyn ja Essien Sunday Funday sekä Madison Ave-hue. Glitter-lakkoja oli yhtä lailla useampi kappale käytössä: China Glazen Glam sekä Scattered & Tattered, Cult Nailsin Happy Ending, Essien Stroke Of Brilliance ja Orlyn Atomic Splash. Leimoissa ja tekstikirjailuissani oli käytössä oli musta lakka Chinan Liquid Leather sekä nimettömien kuvio on MoYoun XL-kuvio-laatasta Princess 14. Huh, mikä tarvikelista! Niin ja tuo Paulan ja Miran kuva on lehdestä leikattu ja kirkkaalla lakalla kiinnitetty vasurin keskisormeen. Tytöt saivat oikein tyylikkäät siniset lakkaraidat otsiinsa.. :)

Varmasti mahtava keikka on tänään luvassa, mutta mä toivoisin pitkästä aikaa kuulevani livenä tämän kappaleen, joka on jo hyvän aikaa ollut yksi suosikeistani biisin ihanan tunnelman takia:

Tummaa glitteriä PMMP:n keikalle

Viime viikonloppu meni osaltani silkaksi hippaamiseksi, sillä 3 peräkkäisenä iltana oli jos jonkinsorttista menoa! Torstaina oli kauan odotettu ja itselleni jo milteipä elokuinen perinne eli PMMP:n Tavastian keikka. Mulla oli sinne kaikenlaisia hyviä suunnitelmia kynsieni varalle, mutta ne valitettavasti typistyivät siinä vaiheessa kun tajusin että työpäivän ja konsertin välissä ei ole kuin muutama vaivainen tunti kotona, ja muutakin tekemistä oli kuin kynsien lakkaus... :( Joten lakkauksista tuli simppelit tekeleet CrowsToesin Heartlessilla (viininpunainen) ja Girly Bitsin Into The Nightilla, joissa oli ainakin säihkettä jos ei muuta:

PMMP:n mahdollisesti viimeinen näkemäni keikka oli aivan ihana, eikä iltaa yhtään huononna kohtaaminen Paulan kanssa; fani kun olen! :D Näissä samoissa lakkauksissa patsastelinkin sitten myös seuraavan illan grillibileet, vaikka enemmin nämä kyllä sopivat mielestäni baarimiljööseen.

Ruis-kynnet ja pitkä rock-postaus

Kuten aina ennen jotain spesiaalitilaisuutta mietin jälleen viime viikolla pääni puhki että mitä laittaisin kynsille Ruisrockiin... Tuo pähkäily ei ole koskaan ollut kovin hedelmällistä, vaan loppujen lopuksi alan vain viime hetkellä sutia jotain lakkoja. Valintakriteerit kohdistuvat yleensä viime hetkellä parhaimmalta tuntuviin väreihin. Ja Ruisrock-kynnet toteutuivat juuri tällä kaavalla:

Käytössä olleet värilakat olivat Essien Naughty Nautical ja OPI:n Don't Know... Beets Me! Nimettömät ja keskarit koristelin H&M:n mustilla tähdillä, mihin olin hyvin tyytyväinen. Muihin sormiin leimasin eräästä Pueenin laatasta pitsikuvioita, jotka heti perään vetäisin tyylipuhtaasti Essien mattalakalla ihan piloille. Laiskan naisen korjausmetodina lakkasin levinneiden leimausten päälle Golden Rose Holiday 54:lla tekstuuripinnat. Näillä mentiin! :)

Kynsistä siirrytäänkin sitten itse Ruisrockiin. Mukavaa kun kommentoitte edelliseen postaukseen että festarikokemukseni kiinnostaa. Ja, mikä jottei myös itsestäni on varmasti kiva myöhemmin palata näihin kesäisiin ja musiikillisiin hetkiin... Nykyään kun ei tule juuri mitään päiväkirjoja kirjoiteltua, niin hyvä että tulee tallennettua itsellekin kivoja fiiliksiä. :)

Mulla ja miekkosellani oli siis 3 päivän Ruisrock-liput poltelleet jo nelisen kuukautta takataskuissa, joten odottavin mielin lähdettiin ajelemaan Turkua kohti perjantaina. Majoituksemme oli Aurajoessa sijaitsevassa Bore-laivassa, jonne sitten jätettiin pikapikaa tavarat ja jatkettiin matkaa kävellen kohti Ruissaloa. Pari kilsaa käveltyämme päästiin mukaan ihan kunnon "ihmisvirtaukseen", joten eipä tarvinnut arvuuteella että mihin suuntaan kulkisi. Eipä heti vielä arvattukaan miten paljon tulisi loppujen lopuksi käveltyä festareiden aikana...

Perjantai oli festareiden ainut pilvinen päivä. Minusta se oli tunnelmia kuvaavaa, sillä koin perjantain ihan alkulämmittelynä odotellessani lauantaita ja sunnuntaita... Käytiin kuulemmassa sen illan esiintyjistä Samuli Putroa, Hurtsia ja Michael Monroeta - paria viimeisintä jopa ihan varsinaisessa yleisömeressä, joskaan ei mitenkään lähellä lavaa. Meillä ei oo suurta hinkua sinne pahimpaan tungokseen, vaikka olisihan jotain artisteja kiva nähdä läheltäkin - mutta mukavuus ja pieni oma tila ennen kaikkea! :)

Lauantaiaamuna taivaalla liikahteli muutama pilvi, mutta niiden suunta oli onneksi jonnekin poispäin ja koko loppupäivä menikin oikein lämpimässä auringonpaisteessa.

Saatiin lauantaille mukavaa seuravahvistusta poikaystäväni veljestä ja hänen tyttöystävästään, joiden kanssa käytiin alkuillasta syömässä Hans Välimäen Midhill ravintolateltassa. Se oli kyllä todella tragikoominen ruokailu kaikkinensa - ei voi muuta sanoa!! Oltiin luettu Ruisroskin nettisivuilta että Välimäki haluaa tarjoilla gourmet-ruokaa perinteiseen festariruokaan kyllästyneille juhlijoille, ja että yleisön pyynnöstä tänä vuonna saatavilla on myös kasvisburgereita. Myös pitkä jono ravintolaan antoi ymmärtää että siellä olisi jotain todella tähdellistä, mitä odottaa.

Noh, mitään kasvisburgereita ei näkynyt Midhillin listalla; meistä ehkä ainakin yhdelle olisi sellainen maistunutkin, mutta hänen piti sitten valita muuta. Terassipöytään istuuduttuamme tarjoilija antoi suosituksen entrecote-pihveistä, ja niitähän sitten tilattiinkin pöytäämme kaksin kappalein. Saimme kaikki annoksemme samaan aikaan, mutta tilatut entrecote-pihvit olivat huomattavan erikokoisia, mistä tietysti huomautettiin henkilökunnalle. Vajavaisempaan annokseen luvattiin tuoda lisää lihaa. Mainitsimme samalla että pyydetyt lisuke-tilauksemme puuttuivat ja nekin luvattiin tuoda pian. Aloimme tietysti täydennyksiä odotellessamme jo syödä, koska melkein tunnin(!) jonotettuamme kyseiseen paikkaan nälkä oli toki jo kasvanut ja eihän ruokien sopinut antaa jäähtyä. Kun lautasemme olivat jo melkein tyhjät meille lopulta tuotiin yksi lautanen, jolle oli heitetty samaan settiin se puuttuva entrecote-lisäys sekä eri henkilöille tilatut lisuke-pekonit sekä mukillinen majoneesiraastetta!!!, jota ei kukaan ollut ikinä tilannutkaan, mutta se oli oletettavasti minulle, koska tilaamiani Pikantteja Perunoita ei edelleenkään näkynyt missään. Huomautettuani tästäkin olisi ollut kohtuullista että raaste olisi jätetty minulle hyvityksenä jälkiruoaksi, mutta se otettiin pois.

Me ei todella tiedetty että itkeä vai nauraa koko farssille. Lisäpihvin saanut henkilö totesi siinä vielä pisteenä i:n päälle että liha oli hänestä melkeimpä kypsää, vaikka ruokalistassa luki että ilman eri pyyntöä kaikki pihvit tulevat mediumina. Että näin! Jäätiin enää kaipaamaan itse Hans Välimäkeä paikan päälle kuulemaan palautta, ja hän olisi varmasti paristakin suusta saanut tällä kertaa hylätyn arvosanan. Niitä 'hylättyjä' kun hän itse kuulemma jossain kokkiohjelmassa jakelee. Mutta eihän tätä ruokailua voinut ottaa muuta kuin huumorilla, ja olihan sentään viini hyvää! Pientä hyvitystä saimme sentään myös laskussa. Mainostettiin kyllä silti poislähtiessämme muutamalle tietämättömälle jonottajalle, että it's not worth it... Ihmiset eivät tienneet minkä takia jonottivat!

Ruokashow söi oman aikansa, mutta ehdimme sen jälkeen juuri sopivasti Niittylavalle näkemään ikilempparini PMMP:n koko show:n. Tanssia ja laulua... ♥

PMMP:n jälkeen käyskenneltiin rannan puolelle, missä saatettiin hakea Niemennokan kojuista vähän lämmikettä, koska auringonlaskun jälkeen ilma ei enää ollut niin lämmin... Puolen yön maissa palattiin Niittylavalle tunnelmoimaan (etenkin seurueemme veljesten odottamaa) HIM:iä. Onhan kyseisellä yhtyeellä jotain ihan hyviä kappaleita, mutta täytyy sanoa että herra Valo jätti nyt kyllä henkilökohtaisesti minut ihan kylmäksi. Hän ei ottanut mitään kontaktia yleisöön ja keikka tuntui minusta suorituksenomaiselta, mutta oikeita fanejahan varmaan lämmitti jo pelkkä yhtyeen lavalle astuminen. Mitäpä niistä muista välittämäänkään...

Sunnuntai valkeni meidän osaltamme vähän väsyneesti ja jouduin käydä yksikseni laiva-aamiaisellakin, mutta sittenpä vain muutaman tunnin levänneet koivet taas liikkeelle ja mars mars Ruissalon suuntaan! Telttalavalla heti saavuttuamme esiintynyt Haloo Helsinki virkisti reippaudellaan ja etenkin laulaja-Ellin suhtautuminen yleisöön oli täysin vastakohtaista Ville Valon edellisiltaiselle. Mä tykkään kovasti Haloo Helsingin kappaleista ja oltiin nyt jopa niin lähellä että nähtiin ihan esiintyjien ilmeitäkin! Näin yhtyeen ekaa kertaa livenä ja meno oli vakuuttavaa. :)

Sitten siirryttiin Rantalavan tuntumaan kuulostelemaan Cheekiä. Siellä oli niiin paljon porukkaa että mentiin suosiolla yleisömeren sijaan puun alle kuuntelemaan ja syömään samalla viikonlopun herkullisinta annosta: Kebab-ranskis-herkkulautasta!! Ravitsemuksen jälkeen ja Cheekin lopetettua suunnistettiin Niittylavalle kuuntelemaan mun yhtä suosikkia: The Soundsia. Festareiden yksittäinen huippuhetki oli aivan ehdottomasti Living in America -biisi, jossa täysin yllärinä Maja Ivarsson kutsui lavalle kanssaan Michael Monroen, ja koko yleisö oli hyppien ja laulaen mukana. Viimeistään siinä kohtaa hiekkapohjainen maa pölisi niin paljon että ottamissani valokuvissa lavalle päin ei näy enää juuri muuta kuin hiekkaa ilmassa...

The Soundsin lopetettua siskoni hyökkäsi niskaani; se olikin ainut kerta kun törmättiin ihan sattumalta siellä väenpaljoudessa. Hän kulki kaverinsa kanssa omia reittejään ja päivittäin aina törmättiin jossain ahkeran viestittelyn tai soittelun tuloksena. He taisivat vain käydä ahkerammin kuuntelemassa bändejä (ja vähän erilaisia) kuin me. Hassua katsoa nyt kotona kuvia Ruisrockin esiintyjistä, joita ei ole oikeastaan edes nähnyt paikan päällä ollessaan. Huvittaa muun muassa se että mekin niin oltiin menossa lauantaina Kaija Koota katsomaan, mutta loppujen lopuksi vain kuunneltiin sitä oluiden ääressä anniskelualueella. Se on se festarifiilis, joka on oleellisinta! :D

Sunnuntai-illan viimeisimpänä elämyksenä käytiin tähyilemässä telttalavalla esiintynyttä Pet Shop Boysia. En ole mikään heidän erityinen fani ja tiedän yhtyeeltä vain muutamia biisejä, mutta persoonalliset asusteet ja elektrovivahteiset taustat olivat kyllä jännää nähtävää! Kotiin tultuamme oon nyt intoutunut kuuntelemaan vähän Youtubesta tätä bändiä. :D


Tykkäsin Ruisrockista kovasti ja voisin varmasti lähteä joku vuosi uudestaankin. Majoituksen ja festarialueen välistä matkaa sai dallata karkean arvioni mukaan yhteensä noin 35-40 kilometriä kolmen päivän aikana, joten suokaa anteeksi pari vesirakkulaa jalkapohjissani... Siinähän tuo kuitenkin meni ilman enempiä ruikuttamisia, ja huomasin myös jotenkin tottuvani nopeasti "nuorison örvellykseen" (jota taisi esiintyä eniten perjantai-iltana), koska alkuun vähän pöyristelin hirveää ölömölöä ja muuta nykypäivän nuorisoon liittyvää, mutta loppuvaiheilla en enää huomannut mitään. Niin se vanhakin sopeutui joukkoon, sillä itsehän en käy enää teini-ikäisestä oikein mitenkään päin! Hauska oli viikonloppu ja erittäin ihana irtautuminen kotoa, koska meillä ei ole tänä kesänä mitään tämän isompia reissuja ainakaan viritteillä.