29. heinäkuuta 2013

Näin muokkaan kuviani -haaste

Sain Sissiltä haasteen paljastella hieman sitä kuinka käsittelen valokuvia ennen niiden laittamista blogiin. Tässä saamani haasteen ohjeet:

1. Kiitä tietenkin haasteen antajaa taas tästäkin urakasta.
2. Sisällytä postaukseen alkuperäinen täysin muokkaamaton kuva ja muokattu kuva.
3. Kerro mitä yleensä teet, kun muokkaat kuvia blogia varten sopivaksi. Mitä ohjelmaa käytät?
4. Haasta viisi muuta bloggaajaa.

Minähän tartun haasteeseen mielelläni, koska näitä käytäntöjä löytyy varmasti yhtä paljon erilaisia kuin bloggaajiakin ja on mukava saada tietää myös toisten edesottamuksista tämän aihepiirin parissa. Joten kiitos haastamisesta, Sissi! :)

Ennen kuvankäsittelyä:
Haluan ensiksi valottaa hieman kuvanmuokkauksen lähtökohtiani. Eli mitkä asiat minulla vaikuttavat omalta osaltaan kuvanmuokkauksen tarpeellisuuteen. Ensinnäkin mulla on 3 eri kameraa: järjestelmäkamera, digipokkari sekä kännykkäkamera. Blogini kuvat ovat pääsääntöisesti järkkärillä otettuja, mutta myös muiden kameroiden tuotoksia on tullut julkaistua (ja saattaa tulla vastaisuudessakin). Sekin vaikuttanee kuvanmuokkaustarpeisiini että minulla ei ole lightboxia, eikä myöskään mitään pätevää lamppua, jonka valossa kuvaisin blogikuvani. Tämän huomaa hyvin blogini alkuvaiheen kuvista (=viime vuoden syksystä alkaen puoli vuotta eteenpäin), jotka eivät vastaa nykyään edes omaa käsitystäni tasokkaasta kynsikuvasta. Nyt tämän kesän olen pärjäillyt ihan hyvin päivänpaisteessa otetuilla valokuvilla, mutta pimeän sesongin tullen aion hommata jonkin lampun joka pelastaa tulevat kynsikuvani.

Kuvankäsittely:
Olen jo vuosia käytännyt Picasa -kuvanmuokkausohjelmaa ja käytän sitä myös kynsikuvia tuunaillessani. Sillä saa kivasti retusoitua virheitä, säädettyä valoisuutta ja kontrastia, lisättyä tekstiä ja suoristettua kuvaa. Itse teen hyvällä omalla tunnolla kaikkea edellä mainittua; joskus korjaustoimenpiteitä tarvitaan enemmän ja joskus vähemmän; kuvausolosuhteet ja kynsinauhatienoon kunto kun eivät ole meikäläisittäin mitään vakioita. Saatan myös muokata hieman värejä, jos tuntuu että lakan väri näyttää oikeammalta pienellä säätämisellä. Harvakseltaan olen myös saattanut retusoida lakkauksesta jonkin vekin piiloon, joka on jostain tuntemattomasta syystä jäänyt korjaamatta lakkauksen yhteydessä. Voi olla että lakkaus on ollut kynsilläni vain yhden päivän, enkä ole ärsytykseltäni jaksanut alkaa uusimaan ruttua lakkauksessa - näin saattaa joskus sattua. Rajaan mielelläni kuvasta ulos esimerkiksi joskus ihan broilerinkoivelta näyttävän peukalontyven kämmenessä, jonka näkymisen ei ole mielestäni tarkoituksenmukaista varastaa huomiota lakkauksilta. (Kamerabjektiivini tarkennus kun ei salli sitä että kuvaisin kuvat valmiiksi haluamaltani lähietäisyydeltä.)

Lisään Picasalla kuviin blogini osoitteen ihan vain periaatteesta, enkä siksi että kuvittelisin mitään ihmeitä omista lakkaustaidoistani. Pienennän kuvia myös aika paljon, koska esimerkiksi kännykällä blogeja selatessa itselläni ei kärsivällisyys riitä odottelemaan sitä kun joissain blogeissa kuvat eivät meinaa latautua millään - ne jäävät sitten näkemättä, ja toisekseen en halua täyttää suotta turhan nopeasti omaa bloggerin kuvatilaani liiallisella kuvapainolla.

Tässä kuvaesimerkki tämän kesän aikaista kuvista, jotka olen ottanut illanhämärissä salaman kanssa. Näissä kuvissa näkyy hyvä esimerkki siitä, että saatan tuunata vaivihkaa piiloon myös liian kovakouraisen kynsinauhojen huoltamisen aiheuttamia haavereita... Otin tämän esimerkiksi, koska ulkona kuvatuissa ei ole nyt ollut niin paljon muokattavaa:


Kuvankäsittelyn jälkeen:
Kun olen tehnyt kaikki haluamani kuvankäsittelyniksit, kuva on valmis julkaistavaksi blogissa ja jätettäväksi internettiin kaikkien nähtäville. Itselleni lakkausvalokuvat edustavat estetiikkaa ja pyrkimystä kauneuteen niinkin paljon että näen kuvankäsittelyn kynsikuvissa erittäin sallittuna ja jossain määrin jopa suotavana. Itse en kaipaa mitään inhorealismia katselemiini lakkauskuviin, eikä sottaisia lakkauksia ja kynsinauhoja voi hyvittää kirjoittamalla kuvan alle "anteeksi suttuiset kynsinauhat" - verkkokalvot ovat siinä vaiheessa jo ehtineet kärsiä ja lakkauskuvan julkaiseminen on kadottanut merkityksensä. Kynsibloggaajien kuvista saa silti mielestäni näkyä kirjoittajan personaallisuus muun muassa poseeraustavassa ja kuvausrekvisiitassa. Mitä originellimpi, sitä parempi! Luen tai ehkä totuudenmukaisemmin selailen läpi niin paljon eri kynsiblogeja että ei ole mitenkään pahitteeksi erottua hieman joukosta jollain mukavalla persoonallisella tyylillä. Kukin saa minun puolestani myös valita kynsien pituutensa ihan itse, olkoonkin että harmonisenpituisten kynsien lakkauskuvia on aina helpompi katsella kuin eripituisten. On hyvä että kaikki eivät ota samalla kameralla, samanlaisessa asennossa ja valossa tismalleen samannäköisiä kuvia, se menisi jo vähän kliiniseksi...

Saatoin vähän rönsyillä tekstissäni kuvankäsittely-aiheen sivupoluille, mutta eikös tuo kaikki nyt melkein liittynyt aiheeseen..? :)

Haastan seuraavat bloggaajat tarttumaan tähän haasteeseen:
- Riikka
- Charming Nails
- Annie
- Mirja
- RiaG

25. heinäkuuta 2013

Pietarin lakat ja lakkaukset

Viikko sitten purjehdin paraikaa m/s Princess Marialla Itämeren aalloissa - olimme nimittäin porukalla mieheni, äitini ja tätini kanssa Pietarin risteilyllä.

Lakkasin tuolle elämäni ensimmäiselle Venäjän visiitille keltaruskeat glitter-leopardiranskikset:


Allaolevassa kuvassa on lakkaukseen käytetyt lakat:

KBShimmer: Bejeweled, Technicin Nail Art-kynä, China Glazen Happy Go Lucky ja OPI:n Sprung.

Sain kunnian lakkailla laivalla myös sukulaisnaisteni kynsiä. Olin varta vasten ottanut itse pienen lakkavalikoiman mukaan, josta kumpainenkin sai valita omat mielikkinsä. Äiti halusi kynsilleen tumman oranssin P2:n shimmer-lakan Hot Berry ja tätini lähti rohkeani kokeilemaan tekstuuri-lakkaa, joka oli Golden Rosen Holiday-sarjan 56. Ja virallinen yhteiskuva kynsistä otettiin tottakai:


Pietarissa otimme muutaman tunnin opastetun bussikiertoajelun, jonka jälkeen rantauduimme pääkatu Nevski Prospektille syömään ja katselemaan putiikkeja sekä maisemia. Mulla ehti hetken näyttää toivottomalta kynsilakkojen löytäminen kaupoista, kunnes lopulta onnisti ja parista liikkeestä löytyi sittenkin jotain kivaa:

Pupa: 400 ja 804, Yllozure: Exubérant, Sally Hansen: Lustre Shine Lava ja Collistar: 69.
Ensimmäisenä vatsaani tuli minulle ihan umpioutoja merkkejä Yllozure ja Collistar, joiden valikoimista ostin parhaat valintani itselleni kokeiltaviksi. Eräästä toisesta liikkeestä (en valitettavasti muista liikkeiden nimiä) löytyi nimenä minulle tuttua mutta vielä kokeilematonta Pupaa sekä Sally Hansen Lustre Shine -lakkoja, joiden hinta oli päässälaskujeni mukaan edullisempi kuin Suomessa, joten tarrasin tuohon Lavaan jonka hankkimista olin jo aiemminkin harkinnut. Olin ihan tyytyväinen näihinkin löytöihini, vaikka ennen matkaa haaveissani ehti jo siintää live-kohtaaminen Dance Legend merkin lakkojen kanssa, joita ilmeisesti Venäjällä myydään, mutta ei tärpännyt tällä kertaa sen suhteen.

23. heinäkuuta 2013

Color Club: Cosmic Fate

Loma loppui ja työhönpaluu koitti taasen... Onneksi saatiin tänään sentään vielä nauttia kesäisestä auringonpaisteesta - minäkin edes nyt illalla. Noh, en valita - tuntui itse asiassa jopa ihan ryhdikkäältä lähteä taas viikkojen löysäilyn takomaan rahaa. ;)

Paisteiseen päivään sopien laitan nyt esittelyyn parin viikon takaiset kynnet, jotka valokuvasin kirkkaassa päivänvalossa silloin. Lakkasin kynnet Color Clubin Halo Hues sarjan Cosmic Fatella, joka on vaaleanpersikkainen hologrammilakka. Näitä lakkauksia ei tullut koristeltua mitenkään, joten nyt jos pelkät swatchit eivät kiinnosta niin huomiota voi kiinnittää vaikkapa minun super-pitkiin kynsiini.


Aloin vasta näitä kuvia katsellessani ihmettelemään itsekin että onpas mulla pitkät kynnet, ehkä tuo nuden sävyinen hololakkaus jotenkin vielä korostaa asiaa. Nyt töiden alkaessa viilailin kynsiäni taas pikkuisen lyhyemmiksi, joten tällä hetkellä ne eivät ole enää näin "hurjat". :)

21. heinäkuuta 2013

Minun Essieni

Essie kynsilakkamerkki on parin viime kuukauden aikana kirittänyt henkilökohtaisella mieltymyslistallani ylöspäin kuin pieni sika. Pidin sitä joskus aiemmin hieman aneemisena brändinä, koska koin sävyvalikoiman ja pullon muodon tylsinä, mutta nyt mieleni on muuttunut täysin! Merkin uusimmat kokoelmat Naughty Nautical ja Bridal 2013 ovat olleet vaikuttamassa myönteiseen käännytykseeni, ja olen sittemmin katsastellut aivan uusin silmin merkin vanhempiakin lakkoja.

Tässä oma Essie värilakkakokoelmani:

Lapiz Of Luxury, Butler Please, Turquoise & Caicos, Naughty Nautical ja Da Bush.
 Lapiz Of Luxury ja Butler Please ovat mainiot perussiniset, joita olen kumpaakin käytellyt. Kolmesta vihreästäni Turquoise & Caicos on vielä kokeilematon, muita on tullut käytettyäkin. Oma valikoimani Essien vihreistä on sävyiltään mukavan monipuolinen.

Meet Me At The Altar, Splash Of Grenadine, Play Date, She's Picture Perfect ja Using My Maiden Name.
 Onpas suloinen violettien rivi! Näitä kaikkia lakkoja olenkin jo ehtinyt käyttää, ja tykkään kyllä jokaisesta. Pakko sanoa että Splash Of Grenadine on ehkä tämänhetkinen lakkasuosikkini, jonka värin herkullisuus sai minut antamaan anteeksi pikkuisen haastellisen levitettävyydenkin, joka ei ollut parasta Essietä. Lakka on silti tämänhetkinen värisuosikkini - ihastuin siihen Airiksen blogissa, tilasin oitis itselleni, enkä pettynyt! :)

Penny Talk, Set In Stones, Fifth Avenue, Sugar Daddy, Au Natural ja Angora Cardi.
 Viimeisessä kuvassa on vähän sekalaisempi sävyvalikoima.. Penny Talkia en ole vielä kokeillut; tilasin sen vastikään luettuani sen olevan muutamankin eri henkilön yksi Essie-lemppareista. Myös hopea-glitterinen Set In Stones on tainnut päästä toistaiseksi vasta swatch-tikulle, mutta kaikkia muita tästä kuvasta olenkin jo käyttänyt. L'oréalilta saatu Fifth Avenue on hyvin toimiva punainen, Sugar Daddy ja Au Natural mainiot eri sävyiset nude-lakat. Angora Cardi ei ole väriltään suosikkejani, mutta ei se rumakaan ole - tiedä vaikka syksyn tullen keksin sen kanssa jotain kivaa?

Mulla löytyy värilakkojen lisäksi Essieltä myös Matte About You -mattapäällylakka, Grow Stronger -aluslakka, Beam Up -aluslakka (keltaisuutta hälventävä) sekä melko uusi tuttavuus Instant Dry Oil, jota en ole oikein hyvin oppinut vielä käyttämäänkään... Kolme ensin mainittua ovat olleet paljon käytössä ja oikein mieluisia.

Mulla on Essien himotuslistalla 2 Bridal-kokoelman lakkaa, jotka multa vielä puuttuu (No Baggage Please ja My Better Half) sekä eräs vanhempi lakka Jamaica Me Crazy - osittain jo nimenkin takia, joka alkoi jossain vaiheessa ilmestyä päähäni oikein tietyllä äänenpainolla lausuttuna... tosi hauska lakan nimi!! :) Myös Sunday Funday kiinnostaisi hieman...

Mitkä ovat teidän Essie-suosikkeja?

20. heinäkuuta 2013

Laiturilla lakatut

Viikko sitten lähdimme miekkoseni kanssa mökille muutamaksi päiväksi. Kaksistaan rentoilu järven äärellä oli varmasti lomani eheyttävimpiä hetkiä, sillä tämä kesäloma on ollut myös vähän rankkakin. Ikuinen lempimaisemani on mökkisaunan ikkunasta näkyvät järvi ja laituri, joista viimeksi mainittu on vuosien saatossa muuttanut olemustaan aina silloin tällöin; joku on aina korjaillut sitä ja rakentanut uutta vanhan alkaessa hajota jalkojen alla. En voi muistaakaan millainen laituri mahtoi olla kolmekymmentä vuotta sitten, kun vietin elämäni ensimmäistä kesää vain parin kuukauden ikäisen' samoissa maisemissa. :)

Otin mökille mukaan pienen valikoiman lakkoja ja kynsienhoitotuotteita. Auringon lämmittäessä (=käristäessä selkäni punaiseksi) lakkailin laiturilla oikein moniväriliu'un kynsille - kiitos tästä vinkistä, Annie!


Alimmaisena värilakkana oli Essien Splash Of Grenadine, syötävän ihana karkkihattaravadelmaväri, jota olisin voinut ihastella yksinäänkin ilman mitään lisäyksiä. Kynsipuuhastelun ilo ja luppoajan runsaus houkuttelivat silti jatkamaan lakkauksia. Liukuväriin tuli pohjavärin lisäksi kärkiin Essien punaista Fifth Avenueta (joka on saatu L'oréalilta blogimiitissä) sekä tyviin Golden Rosen kahta eri Care+Strong lakkaa: 197 (tummempi, sinertävä violetti) ja 182 (vaalea pastellivioletti). Tässä vielä yhteiskuvassa käytössä olleet lakat:

Essien Fifth Avenue ja Splash Of Grenadine sekä Golden Rosen 182 ja 197.
 
Innostuin kuvailemaan onnistuneita lakkauksiani myös vedenpinnan alapuolella, ja koitin myös julmasti hukuttaa yhden lakkapullonkin - onneksi se selvisi kaltoinkohtelustani:


Varvasvaroitus!
 Postauksen päätteeksi esittelen myös poikaystäväni varpaankynnet, jotka hän antoi minun lakata myös. Olikohan auringonpaiste pehmentänyt hänen päätään, sillä punkinpuremakaan ei voinut olla vielä syyllinen; se tuli vasta seuraavana päivänä... Hänen kynsinauhojaan en jaksanut alkaa tuunailemaan yhtään... joten varoitan vielä että nyt on yhä mahdollista lopettaa postauksen pukeminen ja olla katsomatta tätä "karvavarvaskuvaa" jota ennen laitan vielä tunnelmaa pehmentävän laiturikuvan:

Miehen kynsillä Essien Lapiz Of Luxury (vaaleampi sininen) sekä Butler Please.

Mitäs pidätte laiturilakkauksieni tuloksista?
Tarttukaahan haasteeseen ja koittakaa tekin lakata miestenne varpaankynnet! ;)

17. heinäkuuta 2013

Minun Nfu Oh:ni

Kiirettä pitelee näin loppulomasta, ainakin siinä mielessä että ei meinaa oikein blogien ääreen ehtiä... Mutta nyt kun tässä häthätää käydään yhtä yötä kotona viettämässä niin mitäpä sitä nukkumaan, vaan hyödynnän tilaisuuden jatkamalla lakkakokoelmani esittelyä!

Tällä kertaa estradin saavat Nfu Oh lakkani, joita mulle on kertynyt maltilliset 8 kappaletta:


Nfu Oh:n suosituimpia lakkoja lienevät opal/flakies -lakat, joihin itsekin viehätyin viime syksynä. Niitä piti ehdottomasti päästä kokeilemaan, ja sitten niiden kaveriksi tuli hommattua myös merkin holoa, glitteriä, cremeä... Sekä tietysti Nfu Oh Cuticle Remover - tuo kuuluisa kynsinauhojen ihmeidentekijä. Olen ostanut enimmät Nufuni FabulouStreetistä jenkkilästä, mutta pari myös suomalaiselta Prettyltä ja yhden hollantilaiselta Nagelgroothandelilta.

545, FS12, FS19 ja 61.
545 on tumma purppuralakka, jonka aikoinaan taisin valita vain kokeillakseni jotain tummaa cremeä merkiltä. En tiedä miksi päädyin tähän sävyyn, joka ei minuun erityisemmin vetoa, vaikka taisinkin joskus jopa leimata tällä. Fluorescent Series lakoista mulla on neon pinkki 12, josta tykkään kovasti, sekä sininen 19, joka vielä odottelee näytön paikkaansa. Hologrammilakka 61 on ihan kelpo holo - ei moittimista. Sen kanssa aikoinaan hommasin myös saman sarjan Aqua Base lakan (jota siis käytetään hololakan alle).

GS01, 44, 51 ja 54.
Glitter Series 01 lakka on kirkaspohjainen, monivärinen pikkuglitterlakka, jota en ole vielä ehtinyt käyttää kynsille. Flakies-lakat 44, 51 ja 54 ovat puolestaan ihanuuksia, joista varsinkin 51 on melkoinen must-have jokaiselle lakkaintoilijalle. Siinä missä 2 muuta vaativat useampia kerroksia jotta lakan pohjaväri tulee edes kunnolla esille, niin 51 on violetti jo ensimmäisellä kerroksella. Se on ehkä hieman kuin Fantasy Fire flakieseilla... :)

Miten on, puuttuuko pienestä Nfu Oh valikoimastani jokin helmi?!

13. heinäkuuta 2013

Decal-Rica

Alkuviikosta postiluukusta löytyi massiivinen kasa Zoyan lakkoja, jotka Ebay ystävällisesti saattoi kanssani yhteen. Ensimmäisenä näistä kaunokaisista lakkasin kynteni kesän kuumuutta hohtavalla Ricalla:


Rica levittyi hyvin mutta oli sen verran kuultoisaa, että mielestäni oli tarpeen laittaa 3 kerrosta. Kaunis sävy, jota jostain kumman syystä halusin alkaa peittelemään decaleilla, joita en ole ikinä aiemmin käyttänytkään. Niiden käyttö ei ollut vaikeaa. Perhos-decalit olisin ehkä vain voinut valita käytettäviksi jonkin vaaleamman creme-lakan kanssa, enkä intensiivisesti shimmeröivän Rican... Lähivalokuvissa perhoset kyllä tunnistaa, mutta vähänkään kauempaa ne näyttivät lähinnä tummilta roskilta lakkauksessa.


11. heinäkuuta 2013

Kun tuntuu siniseltä

Palataanpas takaisin blogin alkuperäisen aihepiirin pariin eli kynsiin... Tässä olisi tuoreeltaan juuri kynsilläni olleet lakkaukset; yksinkertainen, sininen ranskis:


Käytin lakkauksessa Essien Butler Pleasea, joka ei liene laadultaan mitään tasaisintaa Essietä mutta kyllähän tuota levitteli - ainakin kynnenkärkiin... Kärkien muotoilussa oli apuna tippitarrat, joita mulle pamahti tulla Ebaysta hassut 30 arkillista (yhdessä arkissa on 3*16 kärkitarraa) eli ei kannata ihmetellä jos ranskiksia pukkaa jatkossakin. Oon nyt tykästynyt niihin.

Olisiko teillä antaa hyviä kynsienkoristeluvinkkejä, joita on hankalampi toteuttaa ihan lyhyisiin kynsiin, mutta voisi onnistua tämän mittaisiin (jotka kuvassakin näkyy)?
Oon ajatellut lomani loputtua lyhentää kynsien pituutta kerrankin vähän enemmän, joten nyt olisi oiva hetki vielä kokeilla jotain, mitä ei nysäkynsiin kannata kokeilla...

10. heinäkuuta 2013

Ruis-kynnet ja pitkä rock-postaus

Kuten aina ennen jotain spesiaalitilaisuutta mietin jälleen viime viikolla pääni puhki että mitä laittaisin kynsille Ruisrockiin... Tuo pähkäily ei ole koskaan ollut kovin hedelmällistä, vaan loppujen lopuksi alan vain viime hetkellä sutia jotain lakkoja. Valintakriteerit kohdistuvat yleensä viime hetkellä parhaimmalta tuntuviin väreihin. Ja Ruisrock-kynnet toteutuivat juuri tällä kaavalla:


Käytössä olleet värilakat olivat Essien Naughty Nautical ja OPI:n Don't Know... Beets Me! Nimettömät ja keskarit koristelin H&M:n mustilla tähdillä, mihin olin hyvin tyytyväinen. Muihin sormiin leimasin eräästä Pueenin laatasta pitsikuvioita, jotka heti perään vetäisin tyylipuhtaasti Essien mattalakalla ihan piloille. Laiskan naisen korjausmetodina lakkasin levinneiden leimausten päälle Golden Rose Holiday 54:lla tekstuuripinnat. Näillä mentiin! :)


Kynsistä siirrytäänkin sitten itse Ruisrockiin. Mukavaa kun kommentoitte edelliseen postaukseen että festarikokemukseni kiinnostaa. Ja, mikä jottei myös itsestäni on varmasti kiva myöhemmin palata näihin kesäisiin ja musiikillisiin hetkiin... Nykyään kun ei tule juuri mitään päiväkirjoja kirjoiteltua, niin hyvä että tulee tallennettua itsellekin kivoja fiiliksiä. :)

Mulla ja miekkosellani oli siis 3 päivän Ruisrock-liput poltelleet jo nelisen kuukautta takataskuissa, joten odottavin mielin lähdettiin ajelemaan Turkua kohti perjantaina. Majoituksemme oli Aurajoessa sijaitsevassa Bore-laivassa, jonne sitten jätettiin pikapikaa tavarat ja jatkettiin matkaa kävellen kohti Ruissaloa. Pari kilsaa käveltyämme päästiin mukaan ihan kunnon "ihmisvirtaukseen", joten eipä tarvinnut arvuuteella että mihin suuntaan kulkisi. Eipä heti vielä arvattukaan miten paljon tulisi loppujen lopuksi käveltyä festareiden aikana...

Perjantai oli festareiden ainut pilvinen päivä. Minusta se oli tunnelmia kuvaavaa, sillä koin perjantain ihan alkulämmittelynä odotellessani lauantaita ja sunnuntaita... Käytiin kuulemmassa sen illan esiintyjistä Samuli Putroa, Hurtsia ja Michael Monroeta - paria viimeisintä jopa ihan varsinaisessa yleisömeressä, joskaan ei mitenkään lähellä lavaa. Meillä ei oo suurta hinkua sinne pahimpaan tungokseen, vaikka olisihan jotain artisteja kiva nähdä läheltäkin - mutta mukavuus ja pieni oma tila ennen kaikkea! :)


Lauantaiaamuna taivaalla liikahteli muutama pilvi, mutta niiden suunta oli onneksi jonnekin poispäin ja koko loppupäivä menikin oikein lämpimässä auringonpaisteessa.

Saatiin lauantaille mukavaa seuravahvistusta poikaystäväni veljestä ja hänen tyttöystävästään, joiden kanssa käytiin alkuillasta syömässä Hans Välimäen Midhill ravintolateltassa. Se oli kyllä todella tragikoominen ruokailu kaikkinensa - ei voi muuta sanoa!! Oltiin luettu Ruisroskin nettisivuilta että Välimäki haluaa tarjoilla gourmet-ruokaa perinteiseen festariruokaan kyllästyneille juhlijoille, ja että yleisön pyynnöstä tänä vuonna saatavilla on myös kasvisburgereita. Myös pitkä jono ravintolaan antoi ymmärtää että siellä olisi jotain todella tähdellistä, mitä odottaa.

Noh, mitään kasvisburgereita ei näkynyt Midhillin listalla; meistä ehkä ainakin yhdelle olisi sellainen maistunutkin, mutta hänen piti sitten valita muuta. Terassipöytään istuuduttuamme tarjoilija antoi suosituksen entrecote-pihveistä, ja niitähän sitten tilattiinkin pöytäämme kaksin kappalein. Saimme kaikki annoksemme samaan aikaan, mutta tilatut entrecote-pihvit olivat huomattavan erikokoisia, mistä tietysti huomautettiin henkilökunnalle. Vajavaisempaan annokseen luvattiin tuoda lisää lihaa. Mainitsimme samalla että pyydetyt lisuke-tilauksemme puuttuivat ja nekin luvattiin tuoda pian. Aloimme tietysti täydennyksiä odotellessamme jo syödä, koska melkein tunnin(!) jonotettuamme kyseiseen paikkaan nälkä oli toki jo kasvanut ja eihän ruokien sopinut antaa jäähtyä. Kun lautasemme olivat jo melkein tyhjät meille lopulta tuotiin yksi lautanen, jolle oli heitetty samaan settiin se puuttuva entrecote-lisäys sekä eri henkilöille tilatut lisuke-pekonit sekä mukillinen majoneesiraastetta!!!, jota ei kukaan ollut ikinä tilannutkaan, mutta se oli oletettavasti minulle, koska tilaamiani Pikantteja Perunoita ei edelleenkään näkynyt missään. Huomautettuani tästäkin olisi ollut kohtuullista että raaste olisi jätetty minulle hyvityksenä jälkiruoaksi, mutta se otettiin pois.

Me ei todella tiedetty että itkeä vai nauraa koko farssille. Lisäpihvin saanut henkilö totesi siinä vielä pisteenä i:n päälle että liha oli hänestä melkeimpä kypsää, vaikka ruokalistassa luki että ilman eri pyyntöä kaikki pihvit tulevat mediumina. Että näin! Jäätiin enää kaipaamaan itse Hans Välimäkeä paikan päälle kuulemaan palautta, ja hän olisi varmasti paristakin suusta saanut tällä kertaa hylätyn arvosanan. Niitä 'hylättyjä' kun hän itse kuulemma jossain kokkiohjelmassa jakelee. Mutta eihän tätä ruokailua voinut ottaa muuta kuin huumorilla, ja olihan sentään viini hyvää! Pientä hyvitystä saimme sentään myös laskussa. Mainostettiin kyllä silti poislähtiessämme muutamalle tietämättömälle jonottajalle, että it's not worth it... Ihmiset eivät tienneet minkä takia jonottivat!


Ruokashow söi oman aikansa, mutta ehdimme sen jälkeen juuri sopivasti Niittylavalle näkemään ikilempparini PMMP:n koko show:n. Tanssia ja laulua...


PMMP:n jälkeen käyskenneltiin rannan puolelle, missä saatettiin hakea Niemennokan kojuista vähän lämmikettä, koska auringonlaskun jälkeen ilma ei enää ollut niin lämmin... Puolen yön maissa palattiin Niittylavalle tunnelmoimaan (etenkin seurueemme veljesten odottamaa) HIM:iä. Onhan kyseisellä yhtyeellä jotain ihan hyviä kappaleita, mutta täytyy sanoa että herra Valo jätti nyt kyllä henkilökohtaisesti minut ihan kylmäksi. Hän ei ottanut mitään kontaktia yleisöön ja keikka tuntui minusta suorituksenomaiselta, mutta oikeita fanejahan varmaan lämmitti jo pelkkä yhtyeen lavalle astuminen. Mitäpä niistä muista välittämäänkään...

Sunnuntai valkeni meidän osaltamme vähän väsyneesti ja jouduin käydä yksikseni laiva-aamiaisellakin, mutta sittenpä vain muutaman tunnin levänneet koivet taas liikkeelle ja mars mars Ruissalon suuntaan! Telttalavalla heti saavuttuamme esiintynyt Haloo Helsinki virkisti reippaudellaan ja etenkin laulaja-Ellin suhtautuminen yleisöön oli täysin vastakohtaista Ville Valon edellisiltaiselle. Mä tykkään kovasti Haloo Helsingin kappaleista ja oltiin nyt jopa niin lähellä että nähtiin ihan esiintyjien ilmeitäkin! Näin yhtyeen ekaa kertaa livenä ja meno oli vakuuttavaa. :)


Sitten siirryttiin Rantalavan tuntumaan kuulostelemaan Cheekiä. Siellä oli niiin paljon porukkaa että mentiin suosiolla yleisömeren sijaan puun alle kuuntelemaan ja syömään samalla viikonlopun herkullisinta annosta: Kebab-ranskis-herkkulautasta!! Ravitsemuksen jälkeen ja Cheekin lopetettua suunnistettiin Niittylavalle kuuntelemaan mun yhtä suosikkia: The Soundsia. Festareiden yksittäinen huippuhetki oli aivan ehdottomasti Living in America -biisi, jossa täysin yllärinä Maja Ivarsson kutsui lavalle kanssaan Michael Monroen, ja koko yleisö oli hyppien ja laulaen mukana. Viimeistään siinä kohtaa hiekkapohjainen maa pölisi niin paljon että ottamissani valokuvissa lavalle päin ei näy enää juuri muuta kuin hiekkaa ilmassa...

The Soundsin lopetettua siskoni hyökkäsi niskaani; se olikin ainut kerta kun törmättiin ihan sattumalta siellä väenpaljoudessa. Hän kulki kaverinsa kanssa omia reittejään ja päivittäin aina törmättiin jossain ahkeran viestittelyn tai soittelun tuloksena. He taisivat vain käydä ahkerammin kuuntelemassa bändejä (ja vähän erilaisia) kuin me. Hassua katsoa nyt kotona kuvia Ruisrockin esiintyjistä, joita ei ole oikeastaan edes nähnyt paikan päällä ollessaan. Huvittaa muun muassa se että mekin niin oltiin menossa lauantaina Kaija Koota katsomaan, mutta loppujen lopuksi vain kuunneltiin sitä oluiden ääressä anniskelualueella. Se on se festarifiilis, joka on oleellisinta! :D


Sunnuntai-illan viimeisimpänä elämyksenä käytiin tähyilemässä telttalavalla esiintynyttä Pet Shop Boysia. En ole mikään heidän erityinen fani ja tiedän yhtyeeltä vain muutamia biisejä, mutta persoonalliset asusteet ja elektrovivahteiset taustat olivat kyllä jännää nähtävää! Kotiin tultuamme oon nyt intoutunut kuuntelemaan vähän Youtubesta tätä bändiä. :D


Tykkäsin Ruisrockista kovasti ja voisin varmasti lähteä joku vuosi uudestaankin. Majoituksen ja festarialueen välistä matkaa sai dallata karkean arvioni mukaan yhteensä noin 35-40 kilometriä kolmen päivän aikana, joten suokaa anteeksi pari vesirakkulaa jalkapohjissani... Siinähän tuo kuitenkin meni ilman enempiä ruikuttamisia, ja huomasin myös jotenkin tottuvani nopeasti "nuorison örvellykseen" (jota taisi esiintyä eniten perjantai-iltana), koska alkuun vähän pöyristelin hirveää ölömölöä ja muuta nykypäivän nuorisoon liittyvää, mutta loppuvaiheilla en enää huomannut mitään. Niin se vanhakin sopeutui joukkoon, sillä itsehän en käy enää teini-ikäisestä oikein mitenkään päin! Hauska oli viikonloppu ja erittäin ihana irtautuminen kotoa, koska meillä ei ole tänä kesänä mitään tämän isompia reissuja ainakaan viritteillä.


8. heinäkuuta 2013

Golden Rose tekstuuria

Huh huijaa... kotiuduin tänään Ruisrock-riessusta, ja nyt vasta on puhdistettu loputkin hiuksiin ja sieraimiin eksyneestä hiekkapölystä, jota tuntui leijuvan ilmassa koko 3 päivää, mutta erityisesti The Soundsin esiintyessä - silloin taisi mustua jo keuhkotkin. Mutta kivaa oli silti! Reissussa rähjääntyneet lakkauksetkin pääsin nyt kotiin tultuani poistamaan - onneksi, sillä ne alkoivat jo vähän häiritä itseäni, vaikka tuskin ketään muuta. :)

Festarikynsiä ei nyt vielä esitellä tässä postauksessa, vaan ylläpitääkseni edes jonkinlaista aikajärjestystä näytän teille nyt viikon takaiset tekstuurikynnet.

Nämä lakkaukset ovat siis tehty Golden Rose Holiday sarjan tekstuuri-lakoilla 65 (pinkki) ja 66 (koralli). Kynsinauhat jäivät ihastuksen aiheuttamassa kiireessä huonolle hoidolle ja ovat yhtä saharaisen näköiset kuin Ruisrock-alueen maasto, sorry... ;)



Käytössä olleet lakat ostin Kampin uudesta Beautybrands & co putiikista viime viikolla, ja vaikka liiketila oli ainakin vielä toistaiseksi hyvin pieni, niin sinne mahtui hurjan paljon iiihania, minulle ennennäkemättömiä lakkoja. Mukaani lähti huokeilla avajaishinnoilla jopa 9 lakkaa, Golden Roseja kaikki. Tässä ostokseni:

Golden Rose Holiday -tekstuuri-lakkani: 66, 65, 55, 54 ja 52.
Golden Rose Jolly Jewelsit: 119 ja 121, Paris 313 ja Matte Velvet 101.

Jos ketään kiinnostaa mun ihkaensimmäinen Ruisrock-visiitti enemmänkin, niin voin kyllä mielelläni kertoilla tunnelmista sieltä. :)

5. heinäkuuta 2013

You Got Soul-ar ranskis

Ranskalaiset manikyyrit eri variansseissaan on kyllä mun mieleeni. Oon tainnut pikkuisen intoutua harrastelemaan niitä itsekin viime aikoina. Esittelyyn pääsevät nyt viime sunnuntaiset Color Clubin You Got Soul-ar lakalla tippitarra-avusteisesti tehdyt ranskalaiset:


Leimasin oranssin lakan päälle China Glazen Liquid Leatherilla xl-laatasta 30 kukkakiehkuraa, joka kuviona mukaili tismalleen ranskistani, mutta tietenkin leiman osuminen kohdalleen jätti lopulliseen yhteensulautuvuuteen toivomisen varaa. Valkoiset viivat vetelin vapaalla kädellä Color Clubin Art Linerilla.

Joskus olisi kiva saada onnistuneita kuvia lakkauksista niinkin että molempien käsien kynnet näkyisivät edutavasti... Tässä vielä bf:n lyhytjänteinen yritelmä tämänkertaisistani:

3. heinäkuuta 2013

PUEEN: Sumptuous Gallery

Tällä viikolla sain mieluisaa postia, nimittäin PUEENIN Sumptious Galleryn leimauslaatat punaisessa nahkalompakossaan saapuivat! Kaksi viikkoa niitä saikin odotella. Inspiraation näiden hankkimiselle sain viime kuussa Lunaliin esitellessä blogipostauksessaan saman merkin rinnakkaiskokoelmaa (Love Elementsiä).

Näistä Sumptious Galleryn laatoista on ollut netissä aika heikosti kuvia tarjolla. Taisin itsekin ostohetkellä zoomailla laattojen kuvioita Amazon-verkkokaupan sivuilla ja silti näkymät jäivät aika kehnoiksi, joten ehkä laattojen kuvaesittelystä voi olla iloa vielä muillekin:


Tässä on kyllä nyt kuvioita kynsille niin paljon että näiden pitäisi riittää mulle pitkän ajan tarpeisiin. Silti kun nyt vauhtiin pääsin, niin mieli tekisi hommata vähän lisää vielä muitakin leimalaattoja...


Mitkäs on teidän suosikit kaikista tavattavissa olevista leimauslaatoista?

2. heinäkuuta 2013

Mansikkamaa ranskis

Mä oon ollut niin ahkera lakkailija viime aikoina että kuva-arkistoistani löytyisi jo useammatkin julkaistavat kynnet, mutta mun tekee silti nyt mieli postata nämä uusimmat. :)

Lakkasin kärjet ranskalaisittain KBShimmerin Toucan Touch This -lakalla ja sen päälle laitoin mansikka-fimoja, jotka loihtivat vihreiden kärkien vanasta kuin mansikkapellon rivin:


Olin hetken aikaa pelännyt tarttua tähän räikeän neoniin, riehakkaalla glitter-örvelöllä varustettuun lakkaan, koska tämä ei edusta tippaakaan sitä missä tunnen oloni kotoisaksi. Mutta syttyipä sitten yhtäkkiä lamppu päässäni ja keksin tämän oivallisen idean tehdä vain kärkiosa-lakkaus; niksi, jota voi varmasti soveltaa minkä tahansa liian riehakkaalta vaikuttavan lakan kanssa.



Tästä tuli nyt siis ranskalainen manikyyri Toucanin kosketuksella (kuka ikinä tyyppi sitten lieneenkään)! Tämänä lakkauksen myötä tuli sitten ensi kertaa kokeiltua fimojakin (kiitos vain, Riikka, lähetyksestä). :)
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...