Nuorten naisten uusin blogivillitys on lähiaikoina ollut näyttää blogeissaan naamansa meikittä ja naturellina. En tiedä mistä tämä sai alkunsa, mutta ainakin törmäsin tapahtuneeseen
Saara Sarvaksen blogissa. Kynsiaiheisiin blogeihin haaste muuntui luonnollisesti naturellien kynsien esittelylle. Kynsihaasteen muille lakkailijoille esitti toissapäivänä Sonne blogijutussaan
Alaston totuus. Tarkoituksena on antaa kunniaa totuudenmukaisuudelle ja muokkaamattomille kuville sekä ehkä palauttaa mieliin jotain teeskentelemättömyydestä... Jokainen voi ajatella asian omalla tavallaan. Loppujen lopuksihan emme voi blogien lukijoina tietää kuinka paljon kuvia on käsitelty ennen niiden päätymistä blogisivulle.
Tässä minun osallistumiseni haasteeseen kuvalla jonka otin Galaxyllani toissapäivänä
- illan pimeydessä, salaman kera:
Ei ole näissä häpeämistä. Voin tehdä vielä pienen
kynsianalyysin sormieni kynsistäni.
Kuvassa esiintyy vasen käteni, jossa on silmin nähden edustavammat kynnet kuin oikeassa kädessä (joka puolestaan osaa paremmin pidellä kameraa kuin vasuri). Kynteni ovat aavistuksen kellastuneet, mutta eivät pahasti. Aloitin vasta pari kuukautta sitten kynsien kasvattamisen, ne ovat aina aikaisemmin olleet täysin nysät. Pidemmät kynnet ovat mielestäni lakkausten kanssa kauniimmat kuin aivan lyhyet; on enemmän työstettävää pinta-alaa. Tässä alkaa nykyisellään kuitenkin olla jo työnikin takia maksimipituus ja aion kasvatella enää sen verran että saan viilailla muotoja enemmän yhteneväisiksi.
Muodot ovat tosiaan vielä hieman hakusessa, sillä peukkujen ja etusormieni kynnet ovat koko pituudeltaan tasaisen kapeat, kun taas muut tuntuvat himpun verran levenevän kärkeä kohti. Lisäksi minua ihmetyttää tuo linja, joka oranssina raitanakin näkyy kynsien kärjissä: miten se linja on muutamassa kynnessä pyöreän mallinen ja nimettömässä se on puolestaan melkein kuin suora viiva
?! Tämäkin hankaloittaa yhteneväisen kynsien muodon askartelun kanssa. Ostin tällä viikolla elämäni ensimmäisen lasiviilan ,joten sillä nyt koitetaan työstää miellyttävää muotoa. :)
Vielä
kuvien muokkaamisesta sen verran, että itsehän sitä harrastan jonkin verran. Saatan muuttaa värejä mielestäni todellisimmaksi, sillä näin valottomana vuodenaikana kotona ilman minkäänlaista valotelttaa napsituissa kuvissa on paljon korjattavaa. Joskus korjaan esteettisyyssyistä myös lakkapinnoille aiheuttamiani kolhuja, joita en ole viitsinyt lakata uudestaan esimerkiksi sen takia että lakkaukset eivät ole olleet enää muutenkaan pitkään kynsillä. Lisäksi laitan nimeni ja blogini nimen kuviini, jota en laske varsinaisesti kuvankäsittelyksi.
Tämä haaste oli hauska. Ja vaikka aitous on parhautta, niin mielestäni ei ole rikollista eikä muutenkaan kovin rumaa jos kynsiblogin kuvia perustellusti vähän muokkailee. Toiveenani on joskus myöhemmin rakennella itselleni sopivilla vermeillä valoteltta, joissa saisi kuvattua edustavasti sekä kynnet että lakat ilman että kuvia tarvitsisi laadun puolesta enää jälkikäteen käsitellä. Lisäksi toivon myös lakkaustaitojeni karttuvan treenatessa niin paljon että onnistuisin välttämään kärsimättömyyden ja taitamattomuuden aiheuttamat hutiloinnit joita mulla usein ilmenee.