31. maaliskuuta 2015

Maltillinen maaliskuu? - ostoksia

Maaliskuun vetelee viimeisiään eilen alkaneen "takatalven" kourissa, joka oli kyllä kova takaisku kevätfiilikselle. Mua ei enää yhtään kiinnostais toi lumi, eikä tihkuloska ja rapakot varsinkaan. Yli puolet kuluneesta kuukaudesta kun vietettiin jo niin keväisissä merkeissä ja tietkin olivat jo sulina... Noh, eikös tää ollut jossain määrin odotettavissa, mutta en silti tykkää yhtään. Ärrrh!

Keleistä siirrytään iloisempiin tunnelmiin. Blogissa on taasen aika katsastaa kuukauden lakkaostokset, joita on tässä kuussa muutaman lakan verran vähemmän kuin esimerkiksi viime kuussa. ;)


Funny Face ja Merino Cool ovat Sokoksen Essie-alennuksen spontaaneja löytöjäni; ihanat värit ja ihanata suomi-sudit! Color Clubin Wicker Park ja East Austin ovat puolestaan olleet niin pitkään mietinnässä että kävin lopulta kotiuttamassa ne itselleni Cesarsshopista. Butter London lakka on lankeamukseni Ebaysta, koska oon vaan niin heikko tuon värin edessä... Huomasin sittemmin että esimerkiksi mulla jo ollut The Body Shopin Minty Amour on about samanvärinen kuin BL:n Slapper. O_o


Tein ensimmäisen tilaukseni Maquillalia-verkkokauppaan, josta intouduin hommaamaan yhden Sleekin luomiväripaletin ja luomiväripensseleitä sekä tottakai-kuinkas-muuten myös pari kynsilakkaa. Catricelta noukin viime vuotisia Carnival Of Colours lakkoja, jalkapallo-fiiliksin nimeillyt Burning Down The Arena ja Viva Brasil. Sininen Denim Moore taitaa kuulua ilmeisesti vuoden 2013 kevätjulkaisuun. Mind The Red! kuuluu Cheek & Tweed -kokoelmaan ja paikkaa sävynsä puolesta koloa jonka OPI:n Schnapps Out Of It lakan poistuminen kokoelmistani aiheutti.


Viimeinen rivistö on kuvattu takapihan loskan sijaan taas sisätiloissa. F.U.N Lacquerit on niin vastustamattomia että tilasin niitä itselleni vielä maltilliset 3 lisää Live Love Polishilta, tuo violettiin kallistuva taivaansininen Anna oli ehdottomin hankintani. Tämän vuoden Love -kokoelman Limited edition -lakat Philia (H) ja Eternal Love hyppäsivät myös matkaani. Tänään saapui vielä Ebaysta tilaamani Deborah Lippmannin Xanadu, jota olin etsiskellyt jo hyvin tovin ja lopulta sen löysin. :-D

Nyt mua jännittää saanko ensi kuussa enää tilattua tätä vähempää lakkoja... Näitähän oli nyt vain 13! Tällä hetkellä mulle on kyllä jo tulossa kiva pikkukattaus Picture Polisheja, jotka tilasin yrittäen ajoittaa niiden saapumisen somasti synttäripäivänlleni - täytyyhän sitä nyt itselle joku kiva lahja olla. ;) Jos en sen enempää innostu niin sitten huhtikuun määrä jänee tätä kuuta pienemmäksi..?!

28. maaliskuuta 2015

Valkeanhopea leimailukeimailu

Toissapäivänä koristelin kynnet hopeanharmaan ja valkoisen välimaastoon sijoittuvalla värimaailmalla, ja onnistuin tekeleissäni niin hyvin että ihmettelin oikein. Kuva kertoo varmasti parhaiten millainen lakkaus oli:


Alin värilakka on Powder Perfectin Secret Passageway (jonka esittelin blogissa jo toissapäivänä, koska tässä lakkauksessa se ei pääse erityisemmin esille). Passagewayn kärkiin töpöttelin hopeista OPI DS Radiancea, joka on bytheway yksi vanhimpia OPI-lakkojani - aplodit sille!! B-)

Hopeoituani ensin harmaiden kynsieni kärjet aloin leimauspuuhiin. MoYou Pro xl 03 laatasta löytyi passeli kuvio sikäli että siinä oli juuri sopiva paikka I Snow You Love Me glitter-pyöryläisille. Leimasin kuviot Konadin valkoisella lakalla.


Näistä tuli jotenkin hurrrjan kivannäköiset!! Musta tuntui että lakkaus sopi hyvin yksiin kaikennäköisen pukeutumisenikin kanssa, mikä ei välttämättä aina toteudu ihan kaikkien muuten kivannäköistenkään kynsien kohdalla... Olisikohan tämä koristelutyyli versioitavissa yhtä menestyksekkäästi erivärisillä lakoilla? Täytynee pitää nämä kynnet mielessä ja kokeilla joskus vaikkapa kultaista versioita, koska tykkäsin näistä pitkästä aikaa ihan sikana. Nöfnöf! :)

p.s. Viimeinen kuva oli pakko lisätä postaukseen vielä tunnelmakuvana siitä hetkestä, kun sitä on juuri poistanut lakat... ;)

26. maaliskuuta 2015

Powder Perfect: Secret Passageway

Tällä hetkellä kynsilläni on lakkaus, jonka pohjalta löytyvä lakka joka vaatii saada oman esittelynsä. Kyseessä on minun ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Powder Perfect merkin lakkani. Tämä sementinharmaa Secret Passageway säväytti minua aikoinaan googletellessa niin kovin että oli pakko hankkia lakka itselleni.


Yleensä en niin perusta harmaista kynsilakoista mutta Secret Passagewayn glitterinen tekstuurisuus houkutteli. Glitteriä löytyy tarkasti katsottuna useaa eri väriä, mutta parhaiten esiin tulee kuitenkin runsas kultainen mikroglitter sekä pronssiset, himpun verran kookkaammat glitter-hippuset. Täytyy sanoa että tykkään kovasti!!


Jos lakkojen nimet joskus tuovat ihmisille mielikuvia, niin ainakin tämän yksilö saa meikäläisen hihittelemään... Lakan nimi on tuonut ensi hetkestä lähtien mulle mieleen erään ohutsuolen tutkimuksen, joka kulkee englanninkielisellä passage-nimellä ihan meillä kotimaan kamaralla. Onkohan lakantekijä ajatellut samaa "salaista kanavaa" lakkaa ristiessään? =DD

25. maaliskuuta 2015

Beauty Just Lanai Eternal

Arkivapaapäivän iloksi tarrasin yhteen viidestä viimeisimmästä OPI:stani, jotka eivät mahdu Helmerin viralliseen OPI-laatikkoon, vaan kököttelevät orpona laatikoston päällä. Mikäs neuvoksi?


Hawaii -kokoelman purppuranvioletti Just Lanai-ing Around oli silkkaa rakkautta ensi levityksellä! Just mun värinen tapaus, ja sutiminen oli juuri niin mukavaa kuin parhaimmilla lakoilla voi olla. Kerroksia laitoin jopa 3, mutta ehkä kaksikin olisi välttänyt. Pullossa muuten näyttää kuin lakassa olisi hienonhienoa hopeista shimmeriä, mutta kynnellä en enää huomannut moista. Lanai kuivui mielestäni hieman mattaiseksi, vähän nahkean näköiseksi, mutta kuitenkin siististi. Ihanaihana lakka! Kaunokki!

Korkkasin sitten MoYou Londonin Kaleidoscope 06 laatan, josta leimasin yhden kivan kiemurankuvion kynsille Color Clubin hololla Eternal Beauty.


Tuulen suunnat muuttuu aina ennalta arvaamatta. Viimeks oli niin vaikeaa ja nyt taas niin helppoa lakkailla. Mitähän seuraavaksi? Uskallanko tarttua siihen kuivamarmorointiin..?!

23. maaliskuuta 2015

Haastetrio 2015 / Maaliskuu: Asu & Kynnet

Mä olin niiin varma että teen Haastetrion kuivamarmorointikynnet tässä kuussa eli sen itselleni vielä kokeilemattoman osa-alueen kolmesta vaihtoehdosta. Mutta mutta... maaliskuusta on nyt kuitenkin vierähtänyt jo yli kaksi kolmasosaa, joten kun viime viikonlopun lakkauksissani toteutui oivallisesti asu-mätsäys niin en voi olla pelaamatta varman päälle ja kuitata homman osaltani suoritetuksi Asu & Kynnet -teemalla. Pidetään peukkuja mulle että saisin tässä kuussa toteutettua myös vielä kuivamarmorointiteeman. ;)


Asukuva on otettu lauantaina takapihalla, ja vaikka se näyttääkin kovin aurinkoiselta niin voin kertoa että oli melko viileää puuhaa. Jos mulle pian pukkaa kevätflunssan, niin johtopäätökset on helppo tehdä missä ja milloin oon altistutunut vilustumiselle.. :-/


Lähdin lauantaina hieman "vihertävään illanviettoon" ja olin valinnut tuon vihreän topin teemaan sopivaksi asukappaleekseni jo aikaa sitten. Siihen sopien päätin tehdä ranskiksen, jonka vihreä lakka on OPI:n You Are So Outta Lime!. En hankkinut ainuttakaan OPI Neons kokoelman lakkaa viime kesänä eli julkaisuhetkellä, mutta Sokoksen alessa jo joku aika sitten sorruin tähän Outta Limeen. Laitoin sitä 3 kerrosta tippitarrojen avustuksella kynsien kärkiin. Sitten alkoikin lakkauskoristelujen hurja alamäki: löysin laatikostani iskemättömän arkin passelin näköisiä tarroja, joista luulin tekeväni nopeasti kivat koristelut.. As if!


Ehdin lätkäistä peukaloihin tuollaiset tarrat ja tajusin ettei hommaa kannata jatkaa, koska reunat jäivät repsottamaan to-del-la rumasti. Korjailuille tai uusille lakkailuille ei ollut hirveästi aikaa, joten päätin että muut kynnet saavat pelkkää glitteriä ja peukkutarrat yritän paketoida paikoilleen päällyslakalla niin etteivät ne törrötä. Kukkaset kuitenkin jatkoivat kipristelyään niin pahasti että oikeasta peukusta revin koko tarran pois ja vasurista puolikkaan.. Aluslakkaan jäi todella "kauniit" kolot ja koitin paikkailla tilannetta parhaani mukaan, mutta kuten arvata saattaa niin hyvät fiilikset lakkauksen suhteen olivat kadonneet kauas. Liekö huonoista lakkaus-fiiliksistä aiheutunutta jatkumoa, mutta lähdön hetkellä (kun mua jo odotettiin ulkona) käppäsin vielä vaatekaapille ja vaihdoin vaatteetkin, joten tässä ennakkoon suunnitellussa asu-mätsäyksessä en sitten lähtenytkään liikenteeseen...


Glitter-lakat kynsillä ovat Glam Polishin Hop Till You Drop!, Essien Set In Stones ja Cult Nailsin Dance All Night. Lopputuloksesta tuli kauempaa katsottuna ihme kyllä ihan kiva, vaikka tekoprosessi koettelikin hermojani. Aika keväistä, vai mitä?! :)

22. maaliskuuta 2015

Vitos-haaste

Olen saanut 2 hauskaa blogihaastetta kuukauden sisällä - kiitoksia paljon Viveka ja Maiju! Henkilökohtaisesti haastetuksi tuleminen ilahduttaa aina, mutta haasteiden tekeminen on joskus hieman... noh, haasteellista. ;) Tartun tällä kertaa näistä kahdesta ehkä helpompaan eli Maijulta saamaani kynsilakka-aiheiseen haasteeseen.

1. Nimeä lempparilakka jokaiselle vuodenajalle.

Hmmm... mielenkiintoinen ja yllättävän vaikea kysymys! Kevätlakkani voisi olla Zoyan Blu, joka on jo kolmena keväänä löytänyt tiensä kynsilleni. Blu sopii sävyltään hyvin myös tämänhetkiseen kevääseen, sävy on valoisa mutta kylmän viileä. Ihania kesälakkoja puolestaan tulee mieleen montakin, mutta jos tällä sekunnilla pitää valita vain yksi niin se olisi Essien In The Cab-ana. Se on ehdottomasti yksi lemppariturkooseistani - niin paljon kuin mulla niitä onkin. Syksylakaksi nimeän nyt ensimmäisenä mieleen tulevan syksyisen suosikkini: OPI:n Gouda Gouda Two Shoes. Talvilakkani voisi olla Essien Lots Of Lux, vaikka joulu kuuluukin oleellisesti talveen niin mun talvisävyni on kyllä ennemmin sininen kuin punainen. Kimallus olkoon siinä sitten se juhlalisä. ;)


2. Viisi kynsilakkakokoelmasi helmeä?

Tämäkin on yllättävän vaikea kysymys, jota lähestyn ensin "helmeyden" määrittelyllä. Mun kynsilakkojen keräily on hyvin moninaista, minä kun poimin ilolla itselleni niin uutuuksia kuin myös vanhoja, hyviksi kehuttuja lakkoja. Oma lukunsa himotuslistalla on tietyt harvinaisuudet, joista saatan saada itselleni suuren fiksaation joka helpottuu vasta kun saan lakan itselleni. Miellän nämä harvinaisuudet kokoelmieni "helmiksi" vaikka ne eivät välttämättä olekaan niitä suurimpia suosikkivärejäni tai käyttölakkoja. Tässäpä ovat nämä helmet ensin kuvassa ja sen perään selostettuna:


1. Butter Londonin Two Fingered Salute oli pitkään yksi pakkomiellelakkani, jonka metsästyksessä sain aikoinaan ystävällistä apua bloggaajakollegalta, ja olin niiin mielissäni! Olen edelleen onnellinen tuosta Butter Londonista.
2. Deborah Lippmannin Fairy Dust. Deborahin lakkoja ei löydä nykyään helposti Suomeen toimitettaen - puhumattakaan True Blood -sarjan erikoislakoista. Lakkana tämä ei muuten olisi ihmeellinen, mutta harvinaisuus ja lempisarjani teema tekee tästä uniikin.
3. OPI:n Designer Series lakkojen ihmeellisyyttä mun ei tarvinne sen suuremmin selitellä - etenkin vanhat DS-lakat ovat varmasti kenen tahansa lakkailijan mieleen. Omistani DS Vintage (- kuvassa lukee väärin) on sävyltään mulle erityisen mieleinen, ja tämä lakka nyt mainittujen "helmien" viisikossa tahtoo edustaa koko DS-kokoelmaani.
4. Rescue Beauty Loungen Aqua Lily oli taas yksi pakkomiellelakkani... Kyseessä taitaa olla jonkin sortin "porvarimerkki" Jenkeissä ja saatavuus Suomeen on lähestulkoon nolla, joten oli silkkaa hyvää tuuria että aikoinaan törmäsin juuri tähän haluamani sävyyn kynsikirppikseltä. Tämä on kallein lakkaostokseni, joten siinä mielessäkin sitä voi jo hyvällä syyllä kutsua helmeksi. 
5. KBShimmerin Wrapper's Delight on vähän erilainen helmi kuin nämä muut, sillä se on ihan käyttölakka, eikä varsinaisesti mikään keräilyharvinaisuus. Se on kaikessa kauneudessaan kuitenkin sikäli erityinen että sen myötä tavallaan käynnistyi hillitön lakkatilailuni. Vielä Wrapperia tilatessa ajattelin että "olenpa onnekas kun näitä sentään on varastossa mulle, ja että se voi olla ainut KBShimmer jonka ikinä saan"...  :DD

3. Kolme vaativinta lakkausta jotka olet tehnyt? Voit laittaa tähän kuvat tai linkittää postauksiin.

1. Unisiepparikynnet
2. Día de los Muertos -kynnet
3. Kukkaiskallot
1. Unisiepparikynnet ovat yhä edelleen yhdet aikaa vievimmät lakkaukseni. Toki voi olla että myös kynsien kuvaukseen ja ihailuun vietetty aika sekoittuu tähän "ajan viemiseen"... Katsoin sieppari-tutoriaalia ja tehdä tuhersin viivoja ja sulkia innokkaalla pieteetillä. Näiden tekeminen oli kyllä myös hauskaa. :)
2. Día De Los Muertos -kallokynteni veivät nämäkin aikaa ja koettelivat vaatimattomia käsimaalaustaitojani.
3. Aikaisemmat hyvin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä syöneet kukkaiskallokynteni hymyilyttävät edelleen. Lopputuloksesta voi päätellä miksi en tee näitä kovin usein... Työ ei välttämättä tuota tulosta. ;)

4. Kaikki vesimarmorointikynteni voisi liittää vaativimpiin lakkauksiini, koska se homma ei ole koskaan helppoa tahi edes kovin mukavaa. Bob Marley -marmoroinnit ovat yhdet ehkä parhaimmin onnistuneet - lajin hankaluudesta huolimatta.
5. Olen tehnyt itse leima-decaleita leivinpaperille jokusen kerran ja siinä menee aina oma aikansa. Syksyn lehti -decalit olivat vaiheikkaat, kun ensin kuivattelin leimaukset ja sitten lakkasin eri väreillä lehdet ja lopuksi siirsin kuivat decalit kynsille. Näitähän voi toki tehdä jo etukäteen varastoon odottamaan käyttöään, jolloin varsinaisella tekohetkellä ei kulu niin paljon aikaa eli decalia siirrettäessä kynnelle.

4. Miten kynsiharrastuksesi alkoi ja milloin?

Se alkoi ehkä jo hieman hiipien vuoden 2012 alkupuolella. En osaa nimetä mitään alkusysäystä, mutta muistan miettineeni juuri niinä aikoina muun muassa polttaripäivän ohjelmistoon sankarin kynsiin lakkailtavan tulevan avioparin nimet (- hyvä ajatus joka jäi kuitenkin toteutumatta). Lakkailin omilla vanhoilla rupu-lakoilla silloin tällöin kynsiäni ja liimasin niihin tarroja, ehkä olin törmännyt jossain blogissa sellaiseen - en muista aivan tarkasti. Sitten syksyllä 2012 yhtäkkiä mun lakkahöyryily ja bloggailu starttasivat kutakuinkin käsi kädessä. Voin siis todeta kynsiharrastukseni olevan vahvasti sidoksissa bloggailuun, ja tykkään siitä juuri niin!


5. Omat vahvuutesi lakkaajana/kynsiharrastajana?

Onpas kiperä kysymys... En nimittäin pidä itseäni erityisen vahvana osaajana minkään koristelutekniikan saralla, eivätkä tekemäni lakkaukseni edes noudata mitään selkeää onnistumisen linjaa vaan välillä tulee huteja ja toisinaan taas onnistun. Omana ilonani kuitenkin pidän lakkaharrastuksessani sitä että olen omavaraisesti pystynyt keräämään itselleni niin kivan lakkakokoelman että sen puolesta voin lakkailla ihan mitä ikinä satun päähäni saamaan, eikä minulla ole blogissani lakkailun suhteen mitään velvollisuuksia! En tiedä voiko sitä pitää vahvuutena, mutta itse näkisin sen sellaisena. Lakkaan millä ja milloin huvittaa - tai sitten en. ;)

Huh huh... haasteesta selviydytty! Lopuksi mun pitäisi vielä haastaa 5 bloggaajaa mukaan uusin kysymyksin. Tietämättä missä kaikkialla tämä Vitos-haaste onkaan ehtinyt jo kiertää haastan mukaan seuraavat bloggaajat: Johanna, Nanne, Helmi L, Sonne ja jos vielä vaikka Janna innostuisi?! =D

Lakka-aiheiset kysymykseni haastetuille ovat:
1. Mikä on lempikoristelutekniikkasi ja mitkä omat suosikki-lakkauksesi ko. tekniikalla?
2. Jos saisit omistaa vain 5 glitter-lakkaa, niin mitkä ne olisivat?
3. Jos sinulla olisi oma nimikko-lakka, niin minkälainen se olisi? Haluaisitko sen olevan jonkun olemassa olevan lakkamerkin edustaja vai kenties ihan oma 'custom'? Minkäniminen?
4. Mistä saat inspiraation lakkauksiin?
5. Mitkä 5 kynsilakkaa ovat tämän hetken suosikkisi?

18. maaliskuuta 2015

Nubar: Rockin' The Garden

Olin ajatellut että tänään lähtisin reippaana lenkille työpäivän jälkeen - nyt kun sain viime viikonloppuna lenkkeilysesongin käynnistettyä tälle vuodelle. Loppuiltapäivä viran toimituksessa osoittautui kuitenkin sen verran kuluttavaksi että kotiin päästyäni koin lenkkiä rentouttavampana vaihtoehtona lakata pikaiset lakka-swatchit! Tutkailin toistaseksi kokeilemattomia lakkojani ja päädyin Nubar -puteleihin, joilla ei ole tullut lakattua kuka tietää kuinka pitkään aikaan... Lakkasin kynsilleni merkin uusimman edustajani, vaaleansinisen Rockin' the Garden lakan, joka on julkaistu vuonna 2013 Eden -kokoelmassa.


Rockin' the Garden on murrettu vaaleansininen lakka, jossa on sinistä ja violettia shimmeriä. Peittävyys edellytti meikäläisen hyppysissä jopa 3 kerrosta. Vaikka pidän lakan värisävyä erittäin sievänä niin se ei kuitenkaan aiheuttanut mussa sen ihmeempiä ihastusta, ja mietin olisiko syy merkissä... Vai voiko merkkiä syyttää?

14. maaliskuuta 2015

Rinneranskis ja laskettelua laskettelusta

Vietimme tällä viikolla pari yötä Jämsässä mieheni kanssa, ja tutustuimme siellä Himoksen laskettelurinteisiin. Kerron lasketteluhommista lisää postauksen loppuosassa, joten nyt ensin huomio kynsiin! Minä tietenkin valmistauduin reissuun etukäteen tekemällä kynnet; tällä kertaa vaaleansinisen ranskalaisen. Tämä oli minun makuuni oikein passeli manikyyri aurinkoisten rinnepäivien viettoon:


Ranskis-lakka on Kicks merkin Rain Drops, jota olin käynyt niin useaan otteeseen ihailemassa liikkeessä että oli lopulta jo kohtuullista ostaa lakka itselleni. Se ei yksinään olisi kuitenkaan peittänyt kynnenkärkiä toivotulla tavalla ja siksi sen alla on yksi kerros Zoyan vaaleansinistä lakkaa nimeltä Blu. Ohuudestaan huolimatta Rain Drops on mahtavan kaunis helmiäislakka, josta mulle tulee mieleen kevätauringossa kimalteleva lumi ja jää.


Vaaleansinisen kärjen sekä Essien Sugar Daddylla lakatun nude-osion päällä on kolmea eri glitter-lakkaa, jotka mielestäni mätsäsivät hyvin keskenään. Keskellä ranskis-linjaa on hennot töpsäykset China Glazen Feeling Twinklyä, tuollaista pienenpientä sinistä mikroglitteriä. Kynnen toisella ulkosivulla on hopeaa eri muodoissa eli OPI:n In True Stefani Fashionia, ja toisella sivulla taas sinistä ja hopeaa Sinful Colorsin Ice Dreamissa. Lopputulos miellytti omaa silmää kovasti. En voinut näitä kynsiä katsellessani taas muuta kuin todeta että kyllä minä niin tykkään ranskalaisista lakkauksista! :)


Siitäkin huolimatta että kynnet olivat viimeisen päälle laskettelurinteiseen sopivat, niin mun täytyy tunnustaa että en valloittanut Himoksen rinteistä muita kuin 'erittäin helpon' Peikkorinteen. Mähän oon aikuisiällä lasketellut muutenkin hyvin harvoin, ja nyt oli edelliskerrastakin kulunut jo viitisen vuotta. Lasten rinteessä laskettelu tuntui silti tavallaan vähän nololta, koska jokin oletus on aikuiset laskee tietenkin isoista mäistä. Aivan aluksi minäkin menin reippaana tyttönä vähän isompaan rinteeseen, josta sitten loppupeleissä kävelin sukset kainalossa rinteen alas. (Oon muuten tehnyt vähän vastaavan peruutusliikkeen aikoinaan myös Levin rinteillä; silloin mittailin jyrkkää alamäkeä jopa puolisen tuntia huipulla mutta tällä kertaa tunsin jo itseäni sen verran paremmin että peruutuspäätös ei vaatinut kuin pari minuuttia.) Mulla nimenomaan mäen jyrkkyys on ratkaiseva tekijä rohkeuden riittämisen suhteen, ja tässä tuli vastaan liian jyrkkä alamäki omiin taitoihin nähden.

Kuvan (yllä) Peikkorinne olikin sitten juuri miellyttävän loiva mäki meikäläiselle, ja sen löydettyäni laskettelin sitä aivan onnessani usean tunnin ajan kahtena päivinä. Loivassa mäessä sain vauhtini pidettyä sen verran hallittuna että pystyin treenailla esimerkiksi sitä että käännöksen jälkeen koitan hetkeksi asettaa molemmat sukset samansuuntaisiksi. Mulla kun on laskettelusuksien päällä luontainen taipumus aura-asentoon, ja oli hyvää tekniikkaharjoitusta koittaa muutella välillä sitä. Mä en sentään ollut koko ajan ainoa aikuinen tuossa lasten rinteessä; siinä kävi välillä lautailunaloittelijoita sekä tietenkin jälkikasvuaan kaitsevia vanhempia. Siinä laskiessani aloin kyllä miettimään että miksiköhän aikuisille ei ole enemmän pitkiä, loivia laskettelumäkiä?! Tai ehkä jossain muualla Suomessa onkin, mutta mä en vain tiedä niistä? Luulen että rinteet voisi löytää muutama muukin ulkoilmaan tahtova, joka ei nyt uskalla lähteä laskemaan koska pelkäävät "aikuisten jyrkkiä mäkiä". Itsekin tykkäisin käydä useamminkin laskemassa tuota "lasten rinnettä", jos se vain olisi yhtään lähempänä kotiani.


Ja saanko vielä hehkuttaa... AURINKO!!! Onko edes todellista että mun lomaviikolla paistaa aurinko päivä toisensa jälkeen?? Epätyypillisen hyvää tuuria, kiitän ja kumarran! B-)

11. maaliskuuta 2015

Onko Suzin mies Mars-alasta?

Kynsipostausten otsikoinnin aatelia, vai oliko..?! Lähinnä retorinen kysymys "onko Suzin mies Mars-alasta" pohjatuu ainoastaan käytössäni olleiden lakkojen nimiin. Muuta en tähän palaan keksinyt. =D


Tämä lakkaus on siis maanantain auringonpaisteessa puhjenneen holoinnostukseni hedelmä. Myönnän että valittu hololakka, KBShimmerin Men Are From Mars-ala, ei ole ehkä se kesäisin väriltään mutta onhan nyt toki vasta maaliskuu. Mä oon ollut viime aikoina hyvin innostunut tuollaisista murretun punaruskean eri sävyistä, ja väittäisin että ne sopii mulle ihan hyvin. Marsala -lakan väri on mulle siis mieleinen ja lakka onkin superihana auringossa, mutta muuttuu asteen verran tylsemmäksi hämärässä.

Simpukankuoret leimasin OPI:n Where Did Suzi's Man-go? lakalla ja kuvio löytyy MoYou Pro 05 laatasta. Leimaustuokion tiimellyksessä mulle kävi ensimmäistä kertaa sen sorttinen vahinko että avonainen lakkapullo lennähti lattialle ja laminaatit saivat hetkellisesti "sugar spun" -tyyliset lakkakoristelut. Pyyhin enimmät roiskeet samantien pois kuivilla vanulapuilla, mutta sen jälkeen oli pakko tarkkoa vielä kynsilakan poistoaineella. Lattiavaurioilta taidettiin onneksi välttyä..


Leimausten suhteen kävi niin käsittämättömän ihmeellisesti että leimasin oikean käden kynsiin tasalaatuisemmat ja onnistuneemmat kuviot kuin vasuriin, ja siksi valokuvissakin on oikea käsi. En käsitä miten tämä on mahdollista, koska oikeassa kädessä mulla on about aina ollut ne lakkaustapahtumien surkeammat versiot. O_o

9. maaliskuuta 2015

Aurinko paistaa & holottaa - OPI: DS Sapphire

Aurinko paistaa, kevät koittaa ja kesäkin on jo kohta ihan lähellä... Jeeee!! :D

Pitkään jatkuneiden, harmaiden vesikelien jälkeen jo pelkkä tänään alkanut päivänpaiste olisi saanut hymyn naamalleni mutta kylläpä levisi suupielet korviin asti töistä päästyäni, sillä loppuviikko mulla onkin lomaa. Kyllä nyt kelpaa olla! Loman kunniaksi hälveni kynsimasis ja aloin lakkailla uusia kynsiä eräällä hololakalla.. Kyseinen lakkaus ei kuitenkaan ole vielä valmis, mutta ajattelin potkaista blogiini pikkuisen eloa julkaisemalla viime kesän auringonpaisteessa lakatut holo-kynnet:


Tämä OPI Designer Series kaunokainen, Sapphire, on jo hieman vanhempaa DS-tuotantoa. Löysin tämän taannoin viime vuonna muutaman muun OPI-herkun ohella. DS Sapphire on vaalea hattaransininen (- eikös Muumilaaksossa ole vaaleansinisiä hattarapilviä?) hologrammilakka ja vaikkei se ehkä ole mikään kaikkien aikojen suosikkini, niin se on siitäkin huolimatta mieluinen.


Kuka muu kuin minä lakkasi tänään auringonpaisteen innoittamana hololakalla? :)

5. maaliskuuta 2015

Värikimara & kultahippulat

Tuorein lakkaukseni on kevättä odottava ja värikäs. Päädyin lakkaamaan jokaisen kynnen eri lakalla - ajatuksenani oli kiinnittää kummitytsyni huomio eri väreihin lopputuloksessa sen sijaan että hän yrittäisi tyypilliseen tapaansa irrottaa kynsiäni. Hyvä ajatukseni toteutui vain osittain..:)


Tässä värikimarassa jopa 4 neljä lakoista on upouusia hankintoja! Vanhempia yksilöitä ovat ainoastaan OPI:n Don't Speak ja Color Clubin Bright Night, joista viimeksi mainittu oli tämän lakkauksen haasteellisin tapaus. Sinisen Bright Nightin pigmentit olivat lähteneet jonkin verran erkaantumaan mutta ajattelin aloittaessani että kyllä ne kynnellä sekoittuvat, mutta eivätpäs sekoittuneet; ensimmäisen kerroksen jälkeen kynnellä oli hurjia erivärisiä raitoja! Ekan kerroksen jälkeen sekoittelin sitten pulloa raivokkaasti pidemmän aikaa ja toinen kerros onkin huomattavasti tasaisemman sävyinen, mutta senkin alta jäi vasurissa pilkottamaan muistoksi tummansininen skraidu...


Butter London merkin Slapper on vihreä ihanuus, jossa lakan laatu tekee oikeutuksen värille joka ei ehkä muuten olisi niin uniikki kokoelmissani. Color Clubin East Austin on herkullinen neonpastellilakka jonka varsinaista väriä äimistelimme tänään kummityttöni kanssa yhdessä - totesin hänelle sen olevan oranssi, vaikka tarkemman väriopin mukaan se ei varmaankaan olisi sitä...? Essien lakat Merino Cool ja Funny Face pääsivät kynsilleni miltei samantien ne ostettuani Sokoksen Essie-tarjouksesta. Ihanat leveät sudit ja kauniit lakat! Kaikkien värilakkojen kuorrutteena komeilee OPI:n Don't Speak, jonka kultahitulat tekevät ylellisen säväyksen lakan kuin lakan päällä. Ainoastaan East Austinin kanssa ne hiukan hukkuvat sekaan.

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...