Fressin alkulämmittelyt olivat oikein reippaat ja sikäli mukaansa vievät että osallistuttiin niihin siellä missä kyettiin eli narikkajonossa, josta muodostui kyllä tavallaan koko tapahtuman yksi "ohjelmanumero". Vietimme narikkajonossa tullessa ja mennessä yhteensä niin pitkän ajan että liekö mennyt varsinaisella estereitilläkään niin kauan. Ehdimme juuri ja juuri omaan starttiryhmäämme, ja matka käynnistyi heti reippaasti pienellä esteaidalla ja sinisellä värillä. Ensimmäinen varsinainen este oli "sahalaitainen pomppulinna" näin vapaasti kuvaillen, ja meikäläinen meinasi jäädä sinne ihan jumiin, kun ihmisiä poukkoili sen verran ympärille. Ehkä este pääsi vähän yllättämään ja mua nauratti sen verran että en siksikään meinannut päästä etenemään sahalaitojen yli. Loput esteetkin olivatkin jossain määrin helpompia, vaikka olisin saattanut toivoa jotain vähän haasteellisempaa vaikka jonnekin 3 kilsan tienoille.
Yllä kuvassa on Suvi kirmaamassa kohti sinistä Big slide -estettä, jonka tapaisia oli pari reitin varrella.
Yllä on mun kynnet Töölönlahden rannassa, ja kynsinauhat on - kuten näkyy- koristeltu kauniisti keltaisella värijauheella... Tämä Väriestejuoksu olikin muuten nyt mulle jo toinen juoksutapahtuma, jossa "sotketaan" itseään värijauheella, ja musta se on kerrassaan hauskaa! Ulkona liikkumisen yhdistäminen värihullutteluun on mitalin arvoinen idea. Ja väripöllyssä saa myös loistavia valokuvia - hauskoja ja satumaisiakin, joten pakkohan siellä on valokuvia ottaa. :D
Allaolevassa kuvassa on minun ja siskoni lakkaukset ja niiden taustalla kiemurtelee the narikkajono:
Kyseessä ei siis ollut mikään hurja urheilutapahtuma, vaan pikemminkin rento hauskanpitospurtti, jossa välillä me ainakin myös käveltiin. Mä en olisi varmasti jaksanutkaan näillä kunnoilla hölkätä koko matkaa, jutella mennessä ja välillä vähän nostaa sykettä esteissä. Mutta tästä onkin nyt hyvä koittaa saada heräteltyä lenkkeilysesonkia! ;)
Edellisessä värijuoksutapahtumassa taannoin sain naamani täyteen oranssia väriä ja näytin sen myötä lopulta ihan Peteliuksen Pulttibois-hahmolta: James Potkukelkalta. Tällä kertaa välttelin tarkasti oranssia jauhoa tarkasti ja oranssissa väriteltassa peitin pääni ja suoriuduin nopeasti ulos. Nyt vältyin pelkäämältäni Potkukelkka-imagolta ja sainkin ihan kivan lopullisen värityksen itselleni:
Väriestejuoksut olivat Suomessa jo ainakin viime kesänä, mutta muutenhan tällainen on Suomessa vielä aika tuore tapahtumalaji. Oletteko te lukijat olleet joskus värijuoksuissa tai kenties menossa tänä vuonna? Helsinkihän oli nyt vasta ensimmäinen paikkakunta tänä vuonna Väriestejuoksukiertueella, joten vielä ehtinee mukaan muille mukana oleville paikkakunnille. Ja nyt kesäkuussa tulee ensimmäistä kertaa myös alkuperäinen Color Run Suomeen, mikä on mahtavaa! :D
5 kommenttia:
viime kesänä tuli käytyä Oulussa huvittelemassa väriestejuoksussa! Olihan se vähän erilainen kokemus muiden joukkoon itselle, mukava sellainen kuitenkin :) Tänä vuonna ajattelin jättää kuitenkin välistä kyseisen tapahtuman. yksi kerta riitti.
Hauskan kuuloinen tapahtuma. Sievät ja teemaan sopivat kynnet myös :)
Hauskan näköistä ja varsinkin jos ei juosta ikenet verissä kyynerpää-taktiikalla :) Kynnetkin sopi teemaan!
Toi on kyllä jännää:o Lähteekö väri pois vaatteista ja esim. silmälaseista ym?
Heidi: Ok, hauska kuulla kommenttisi. Hyvä että jäi mukava muisto. :)
Enai: Kiitti! Jeps, hauskaa oli. ;)
Sole/nailOxtail: Kiitos! Just, tää oli tosi rentoa menoa, luin että joku olisi oikein kaivannut enemmän kisafiilistä, mutta itselle oli tässä vaiheessa kevättä oikein hyvä just näin "löysin rantein".
Sissi: Ainakin noin poutakelillä suurin osa jauheesta irtoaa pöllyttämällä vaatteista. Paikalla piti olla myös kunnon paineilmapuhaltimet tapahtuma-alueelta poistuessa, mutta ne kuulemma jostain syystä puuttuivat. Liukaspintasia kuteita pyyhittiin kostella rievulla ja rilleistä lähti ihan hyvin kanssa pyyhkimällä. Kasvot pyyhin kotona misellivedellä, ja loput värit lähti ihan helposti suihkussa... Jotain värjättyä perunajauhoa kai se oli. :)
Lähetä kommentti