Rinneranskis ja laskettelua laskettelusta

Vietimme tällä viikolla pari yötä Jämsässä mieheni kanssa, ja tutustuimme siellä Himoksen laskettelurinteisiin. Kerron lasketteluhommista lisää postauksen loppuosassa, joten nyt ensin huomio kynsiin! Minä tietenkin valmistauduin reissuun etukäteen tekemällä kynnet; tällä kertaa vaaleansinisen ranskalaisen. Tämä oli minun makuuni oikein passeli manikyyri aurinkoisten rinnepäivien viettoon:

Ranskis-lakka on Kicks merkin Rain Drops, jota olin käynyt niin useaan otteeseen ihailemassa liikkeessä että oli lopulta jo kohtuullista ostaa lakka itselleni. Se ei yksinään olisi kuitenkaan peittänyt kynnenkärkiä toivotulla tavalla ja siksi sen alla on yksi kerros Zoyan vaaleansinistä lakkaa nimeltä Blu. Ohuudestaan huolimatta Rain Drops on mahtavan kaunis helmiäislakka, josta mulle tulee mieleen kevätauringossa kimalteleva lumi ja jää.

Vaaleansinisen kärjen sekä Essien Sugar Daddylla lakatun nude-osion päällä on kolmea eri glitter-lakkaa, jotka mielestäni mätsäsivät hyvin keskenään. Keskellä ranskis-linjaa on hennot töpsäykset China Glazen Feeling Twinklyä, tuollaista pienenpientä sinistä mikroglitteriä. Kynnen toisella ulkosivulla on hopeaa eri muodoissa eli OPI:n In True Stefani Fashionia, ja toisella sivulla taas sinistä ja hopeaa Sinful Colorsin Ice Dreamissa. Lopputulos miellytti omaa silmää kovasti. En voinut näitä kynsiä katsellessani taas muuta kuin todeta että kyllä minä niin tykkään ranskalaisista lakkauksista! :)

Siitäkin huolimatta että kynnet olivat viimeisen päälle laskettelurinteiseen sopivat, niin mun täytyy tunnustaa että en valloittanut Himoksen rinteistä muita kuin 'erittäin helpon' Peikkorinteen. Mähän oon aikuisiällä lasketellut muutenkin hyvin harvoin, ja nyt oli edelliskerrastakin kulunut jo viitisen vuotta. Lasten rinteessä laskettelu tuntui silti tavallaan vähän nololta, koska jokin oletus on aikuiset laskee tietenkin isoista mäistä. Aivan aluksi minäkin menin reippaana tyttönä vähän isompaan rinteeseen, josta sitten loppupeleissä kävelin sukset kainalossa rinteen alas. (Oon muuten tehnyt vähän vastaavan peruutusliikkeen aikoinaan myös Levin rinteillä; silloin mittailin jyrkkää alamäkeä jopa puolisen tuntia huipulla mutta tällä kertaa tunsin jo itseäni sen verran paremmin että peruutuspäätös ei vaatinut kuin pari minuuttia.) Mulla nimenomaan mäen jyrkkyys on ratkaiseva tekijä rohkeuden riittämisen suhteen, ja tässä tuli vastaan liian jyrkkä alamäki omiin taitoihin nähden.

Kuvan (yllä) Peikkorinne olikin sitten juuri miellyttävän loiva mäki meikäläiselle, ja sen löydettyäni laskettelin sitä aivan onnessani usean tunnin ajan kahtena päivinä. Loivassa mäessä sain vauhtini pidettyä sen verran hallittuna että pystyin treenailla esimerkiksi sitä että käännöksen jälkeen koitan hetkeksi asettaa molemmat sukset samansuuntaisiksi. Mulla kun on laskettelusuksien päällä luontainen taipumus aura-asentoon, ja oli hyvää tekniikkaharjoitusta koittaa muutella välillä sitä. Mä en sentään ollut koko ajan ainoa aikuinen tuossa lasten rinteessä; siinä kävi välillä lautailunaloittelijoita sekä tietenkin jälkikasvuaan kaitsevia vanhempia. Siinä laskiessani aloin kyllä miettimään että miksiköhän aikuisille ei ole enemmän pitkiä, loivia laskettelumäkiä?! Tai ehkä jossain muualla Suomessa onkin, mutta mä en vain tiedä niistä? Luulen että rinteet voisi löytää muutama muukin ulkoilmaan tahtova, joka ei nyt uskalla lähteä laskemaan koska pelkäävät "aikuisten jyrkkiä mäkiä". Itsekin tykkäisin käydä useamminkin laskemassa tuota "lasten rinnettä", jos se vain olisi yhtään lähempänä kotiani.

Ja saanko vielä hehkuttaa... AURINKO!!! Onko edes todellista että mun lomaviikolla paistaa aurinko päivä toisensa jälkeen?? Epätyypillisen hyvää tuuria, kiitän ja kumarran! B-)